Keväällä 2008 hankimme vaimoni kanssa ääneenlukukirjan Monet’n puutarha, jonka on kirjoittanut Vivian Russell. Kirja kertoi Claude Monet’n puutarhasta Givernyssä noin sata kilometriä Pariisista pohjoiseen. Luimme puutarhan rakentamisesta ja lisämaan hankkimisesta, luimme, miten puutarhastaan lumoutunut isäntä keskittyi talvisin lähinnä vain siemenluetteloihin ja siementen tilaamiseen. Luimme, kuinka kasvit sijoitettiin toinen toisensa lomaan niin että se antoi puolivillin vaikutelman ja luimme, miten uuden alueen, sen hankitun lisämaan, keskukseksi tuli lummelampi ja sen yli kulkeva japanilainen silta.
Luimme myös, miten Monet matkaili Givernystä ja mitä perheelle tapahtui, miten hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli ja miten he kasvattivat uuden puolison Alicen kanssa Givernyssä kaikkia kahdeksaa lasta yhteisenä perheenä. Luimme, miten Monet ystävystyi nuoruudentuttavansa lehtimies Georges Clemenceaun kanssa ja kuinka Clemenceau kävi Givernyssä myös, kun hänestä tuli Ranskan pääministeri.
Lummelammen muistan varmaan parhaiten, koska 1990-luvulla luin meidän lapsille Christina Björkin kirjaa Linnea maalarin puutarhassa. Kaisa ymmärsi silloin viisaasti ja antoi huomenlahjaksi häittemme jälkeen lahjan. Se sisälsi lentoliput Pariisiin meille molemmille. Täytin silloin elokuussa 50, joten häälahja oli vähän syntymäpäivälahjakin. Ahnaasti ja uteliaasti katsoimme Pariisia, mutta yksi päivä oli varattu Givernylle. Se oli ollut Kaisan varsinainen ajatus, menemme Monet’n puutarhaan ja näemme lummelammen.
Viime viikolla lähdimme käymään Monacossa katsomaan suurta Monet’n töiden näyttelyä. Yli sata työtä oli koottu museoista ja yksityiskokoelmista eri puolilta maailmaa Brasiliaa ja Yhdysvaltoja myöten. Erityisen paljon oli keskitytty niihin maalauksiin, jotka Monet teki kahdella pitkällä matkallaan Rivieralla ensin vuosina 1883-1884 ja sitten vuonna 1888. Opin paljon lisää Monet’sta.
Monet’n elämän voi jakaa noin 20 vuoden jaksoihin. Hän oli syntynyt vuonna 1840. Elämän ensimmäinen jakso oli elämää perheen poikana ja koululaisena Pariisissa ja Le Havressa. Toiseen jaksoon sisältyi opiskelua, avioliiton solmiminen, kolmen lapsen syntyminen ja vaimon kuolema, monia töiden hylkäämisiä näyttelyistä ja epäonnistumista, kunnes ura tunnustettuna taiteilijana vähitellen alkoi.
Vuonna 1883 ajattelen kolmannen jakson alkaneen. Monet oli jo vaurastunut niin, että hän pystyi ostamaan Givernyn ja siirtymään sinne suurperheensä kanssa. Saman vuoden joulukuussa hän lähti Pierre Renoir’in kanssa kolmeksi kuukaudeksi Rivieralle. Toisen matkansa 1888 hän teki yksin. Hän kävi useissa paikoissa, mutta maalauksia tunnetaan Antibesista, Monte Carlosta, Roquebrunesta, Bordigherasta ja Dolceaquasta, tai nämä näin. Esimerkiksi Mentonissa hän viipyi viimeistelemässä Roquebrunen töitään.
Monet’n voi sanoa olleen aiheiden metsästäjä tai keräilijä. Mutta kun näin sanoo, ymmärtää asiasta vain puolet tai ei sitäkään. Monet ei lopulta maalannut kohdettaan vaan sen minkä hän näki. Itse hän määritteli maalaavansa sitä mikä on hänen itsensä ja kohteensa välissä. Hän teki vaikutelmia, impressioita, minkä takia hän kuului impressionisteihin ja heistä kaikkein nimekkäimpiin.
Impressioita voidaan katsoa kauniina maisema- tai luontokuvina, mutta niissä on jotakin abstraktimpaa, koska ne eivät jäljennä mitään. Hurjaa oli katsella rinnakkain monia samasta teemasta, vaikkapa Antibesin linnakkeesta, maalattuja useita eri tauluja. Erona niissä oli erilainen sää. Meri kuohusi ja raivosi eri tavoin. Erityinen rakkaus Monet’lla oli sumuiseen säähän ja sumuisten kuvien maalaamiseen, mutta Rivieralle hän ei tullut maalaamaan sumua vaan valoa. Monet oli yksi monista maalareista, joka on pitänyt Rivieran valoa täysin omanlaisenaan.
Monet ei palannut Rivieralle enää vuoden 1888 jälkeen. Hänen neljäs vaiheensa alkoi vuonna 1903. Sen jälkeen, 63-vuotiaana, hän eteni impressionismista eteenpäin, ikään kuin sen toiselle puolelle. Hän ei enää maalannut maisemista syntyviä vaikutelmia, vaan hän keskittyi niihin teemoihin, joita hänellä oli omassa puutarhassaan, ennen muuta lumpeisiin. Niitä hän maalasi paljon, mutta maalasi hän myös iiriksiä ja narsisseja ja pioneja, mutta aivan erityisesti lumpeita ja lummelampea. Näyttelyssä oli japanilaisesta sillastakin kai neljä erilaista versiota. Värit eivät loppuneet, mutta teemat pelkistyivät, ne nousivat läheltä.
Monet’n elämän viimeistä jaksoa synkensi ensimmäinen maailmansota, johon joutui myös hänen perheenjäseniään. Ku sota vihdoin loppui, marraskuun 1918 voitonpäivänä hän otti yhteyttä ystäväänsä pääministeri Clemenceau’hon ja sanoi haluavansa lahjoittaa voiton kunniaksi Ranskan valtiolle kaksi taulua. Lopulta hän teki niitä yhdeksäntoista. Pääosin hän maalasi rauhan saapumisen iloksi ja rauhan kunniaksi lummelammen lumpeita.
Monet kuoli vuonna 1926. Hän kykeni maalaamaan lähes elämänsä loppuun saakka.
Lisää kommentti