Olen aina tuntenut tiettyä ennakkoluuloa ostereita kohtaan. Tätä on tietysti edesauttanut se “tieto”, että Finnairin lentävää henkilökuntaa olisi (muka) kielletty syömästä ostereita, koska jokien suistoissa kasvavat osterit keräävät elimistöönsä erilaisia hajoamattomia raskasmetalleja. Nämä sitten syötäessä siirtyvät ihmisiin…
Toisaalta tiedetään myös, että ostereiden ravintoarvo on erittäin suuri, sillä ne sisältävät paljon vitamiineja ja kivennäisaineita, etenkin rautaa, kuparia ja jodia. Lisäksi niillä tiedetään olevan kolesterolia alentava vaikutus. Ja vielä kaiken lisäksi niillä otaksutaan olevan myös ”miehisyyttä” lisäävä vaikutus, miksipä et siis käyttäisi poronsarvijauheen asemasta ostereita.
Olen toki maistellut ostereita, mutta kuulemani mukaan täysin vääräoppisesti nielaisemalla ne kokonaisina – ja sitten nopeasti kylmää valkoviiniä päälle! Enkä sitten pitänyt kokemuksestani.
Onneksi Antibesissa asuvat ystävämme Elisa ja Jari päättivät opettaa minulle oikean tavan nauttia ostereita. Kokoonnuimme meille testiaterialle, jota varten vieraamme toivat pussillisen ostereita, suoraan Bretagnesta. Silloin, kun osterit syödään alkuruokana, sopiva määrä on 6 kappaletta per syöjä, jos se on pääruoka, niin tuplatkaa tai triplatkaa tuo määrä.
Meillä oli selkeä työnjako: naiset nauttivat olohuoneessa shampanjaa ja me Jarin kanssa availimme ostereita keittiössä. Osterien availu onkin sitten oma taiteenlajinsa. Tarvitset siihen tukevan, teräväkärkisen veitsen ja silikonimuotin, johon osteri on helppo asettaa oikeaan asentoon, suippopää alas ja tasainen sivu ylös. Jotkut käyttävät osterihansikasta, mutta tämä muotti ainakin toimi erittäin hyvin.
Aluksi osterit huuhdellaan kylmällä vedellä, jotta saadaan kaikki irtonaiset roskat pois. Sen jälkeen osteriveitsi työnnetään “varttia vaille kolme” – kohdasta osterin sisään ja veitsen terävällä syrjällä leikataan suht keskellä sijaitseva jalka poikki. Auennut osteri huuhdellaan ja asetetaan tarjoiluvadille. Minäkin opin homman nopeasti, mutta mihinkään ”ostereiden avauskilpailuun” minusta ei ole vielä pitkään aikaan…
Avatut osterit nautitaan sitten hyvässä seurassa. Sen lisäksi voi käyttää sitruunalohkoja, joista puristetaan pieni pisara osterin reunalle ikään kuin sen tarkistukseen, että osteri on elossa. Sitten osteri kumotaan suuhun ja pureskellaan hyvin. Parhaimmillaan suuhun jää makea jälkimaku – arrière-goût. Sitruunan sijasta voi käyttää myös erilaisia balsamicoja, meillä oli tummaa ja vaaleata.
Kyytipojaksi nautitaan kylmää shampanjaa tai kuivaa kuohuviiniä/valkoviiniä ja tuoretta patonkia.
Väittävät, että vanha koira ei opi uusia temppuja. Pötypuhetta. Ainakin tämä vanha “koiras” oppi nopeasti ja piti kokemastaan. Taitaa mennä osteriveitsi ja -muotti pikaiseen hankintaan…
Tutustu Anssi Solalan muihin hauskoihin tarinoihin tästä >>
ailat.pajunen@gmail.com
01.11.2023 at 11:49Osterit tällaisenaan eivät ole mun juttu mutta jenkeissä sain Oysters Rockefeller = juustolla gratinoituja ostereita ja ne putos hyvin.
Lisää kommentti