Albert Edelfeltin elämäntyötä esittelevä näyttely päättyi äskettäin Ateneumissa ja sitä kävi katsomassa 351 246 kävijää! Se on kaikkien aikojen ennätys. Kävijämäärä ylitti jopa aikaisemman Picasso-näyttelyn ennätyksen.
Näyttely nähtiin jo viime vuonna Pariisissa ja esillä oli monia kansallisaarteiksi katsottavia maalauksia. Ne nähdessään tunsi kuin tapaisi vanhan ystävän, mutta näyttelyssä oli myös teoksia, joita ei ole Suomessa aiemmin nähty.
Aihepiirilleni uskollisena menin katsomaan olisiko näyttelyssä teoksia, jotka kuvaavat Ranskan Rivieraa tai sitä lähellä olevia maisemia. Nämä taulut sieltä löytyivät.
Edelfelt vietti suuren osan elämästään Pariisissa. Hän tutustui Ranskassa moniin johtaviin taiteilijoihin, kulttuuri- ja tiede-elämän merkkihenkilöihin sekä taiteen keräilijöihin ja taidekauppiaisiin. Hän oli kansainvälinen vaikuttaja, joka loi yhteyksiä muillekin suomalaisille Pariisissa työskenteleville taiteilijoille. Pariisista oli myös helppoa matkustaa junalla muualle Eurooppaan. Pari kertaa Edelfelt kävi Rivierallakin. Monet näillä matkoilla syntyneistä lukuisista teoksista ovat vähemmän tunnettuja. Ateneumin näyttelyssä nähtiin niistä joitakin.
Muistan aikaisemmin nähneeni Edelfeltin Riviera-aiheisista teoksista oikeastaan vain Kansallisgalleriassa olevan taulun Taiteilijan vaimo Ellan ja Emilia von Etter parvekkeella Cannesissa. Se innosti etsimään myös muita mahdollisia Edelfeltin Etelä-Ranskan ja Välimeren maisemia kuvaavia maalauksia, mutta niitä ei ollut helppoa löytää. Ateneumin näyttely todisti, että Edelfelt oli ahkeroinut myös ollessaan Rivieralla.
Nyttemmin maalauksista löytää helpommin mielenkiintoista taustatietoa, kun Svenska Litteratursällskapetin hallussa olevat Edelfeltin kirjeet rakkaalle Alexandra-äidilleen on muunnettu tekstintunnistusohjelman avulla puhtaaksikirjoitettuun muotoon. Edelfelt piti näet äitinsä ajan tasalla kirjoittamalla miltei päivittäin kirjeitä, joissa kertoo tarkasti matkoistaan. Onpa hän joihinkin kirjeisiin maalannut kauniin maisemankin.
Ensimmäinen matka Etelä-Ranskaan ja Rivieralle
Edelfeltin ensimmäinen Etelä-Ranskan matka suuntautui vuonna 1886 Provencen kautta Nizzaan, Cannesiin, Mentoniin, Genovaan, Monte Carloon ja Marseilleen. Etelän värit ja valo miellyttivät häntä. Näiden vaikutus näkyi sittemmin myös kotimaassa syntyneissä teoksissa. Tällä matkalla syntyi monta taulua, joista Ateneumissa oli nähtävänä Route de la Corniche, Maisema Beaulieusta ja Rantamaisema Välimereltä, jossa myös on taustalla Beaulieun maisemaa. Se on päivätty sekä vuodelle 1886 että vuodelle 1891.
Matkatoverina Edelfeltin ensimmäisellä Rivieran matkalla oli markiisi Emile de Chamburen, jonka seurassa kului kolme viikkoa vuonna 1886. Edelfelt oli tutustunut Chambureen vuotta aikaisemmin. Miehistä tuli elinikäiset ystävät. Matka oli intensiivinen: muutamia päiviä Nizzassa, Cannesissa, Mentonissa, Genovassa, Monte Carlossa ja Marseillessa. Matkalla syntyneet maalaukset ovat sen kokoisia että Edelfelt on voinut maalata ne ulkona en plain air, kannettavalla telineellä.
Monte Carlossa 1886
Nizza oli tuulinen ja kylmä. Asunnossakin joutui palelemaan. Chamburen olikin vilustunut siellä. Niinpä kaverukset läksivät pian Nizzasta Monte Carloon. Edelfelt oli kuullut, että Monte Carlossa on Rivieran paras ilmanlaatu, koska se sijaitsee korkealla ja on suojassa tuulilta. Hän kirjoitti äidilleen maalanneensa Monte Carlossa päivisin ja olleensa iltaisin Casinolla, jossa on tarjolla joka ilta konsertteja tai oopperaa. Edelfeltin mielestä pelikasinolla näki ihmisiä, jotka ovat maailman kirjavinta väkeä – upporikkaita ja huomattavia henkilöitä vieressään pahimpia surkimuksia. Monte Carlon pelikasino oli Edelfeltille vastenmielinen kokemus. Pelurit olivat liikkumattomia ja ilmeettömiä. Vaikka joku olisi huutanut että tuli on irti, kukaan ei olisi hievahtanutkaan pelipöydässä.
Edelfelt kertoo äidilleen maalanneensa muutamia luonnoksia, mutta olleensa tyytyväinen vain yhteen. Kirjettä koristi hänen maalaamaansa näkymä hotellin ikkunasta. Hän ihastelee sitä että Monaco on jyrkänteellä, joka on niin runsaan kasvillisuuden peitossa, että tulee mieleen lukemattomat rehevät puutarhat. Kopio ei tee oikeutta alkuperäiselle näkymälle. ”Mantelipuut, palmut, aloet, kaktukset kukkivat ja tuhannet pelargoniat ovat täydessä kukassa. Tiheitä pensastoja ja ruusuihin on tulossa nuppuja. On mimosaa kullankeltaisine kukkineen ja heliotrooppeja jotka suurina ryhminä koristavat vuorenseinämää. Oliiveja ja mäntyjä, kaikkia mahdollisia vihreän, kullan ja punaisen sävyjä. Kun se kaikki kylpee auringossa taustanaan meri kirkkaan sinisenä, on suuri onni nähdä tämä kaikki “délire de couleurs”, Edelfelt kiteyttää. Monte Carlossa syntyikin alla oleva kaunis öljyvärityö, joka oli Ateneumin näyttelyssä.
Vaikka Edelfelt ja Chamburen oleskelivat Nizzassa, Nizzaa kuvaavia Edelfeltin tauluja ei Ateneumista löytynyt eikä niitä löydy nettihaullakaan. Nizza ei miellyttänyt taiteilijaa erityisemmin. Kirjeessä äidilleen hän toteaa vuonna 1891, että jos vain vielä pääsee jonain toisena vuonna etelään, ainakaan Nizzaan hän ei halua asettua. Nizza on liian suurkaupunkimainen, pölyinen, matala ja tuulinen. Cannes taas oli Edelfeltin mielestä viehättävä samoin Monte Carlo.
Genova 1886
Edelfeltin ja Chamburenin kiertomatka jatkui Monte Carlosta Genovaan, jossa Edelfelt maalasi Palatsi Dorian, jota kuvaili äidilleen. Siellä olivat asuneet muun muassa Frans I, Napoleon ja nyt Verdi yhdessä siivessä, mutta enää rakennus ei ollut joka kohdasta hyvässä kunnossa. Edelfelt kuitenkin uskoo, että voisi viihtyä siellä. Sieltä on komea näkymä yli Genovan satamaan ja merelle sekä puutarha jossa on marmoripatsaita ja suihkulähteitä. ”Haluaisin asua siellä pari kuukautta sellaisessa vanhassa, puoliksi hylätyssä palatsissa, unelmoida, laiskotella ja luonnostella.”
Paluumatka Genovasta kulki Monte Carlon kautta Pariisiin.
Ospedalettissa 1891
Maalausten vuosiluvuista voi päätellä, että Edelfelt kävi Ranskan Rivieralla ainakin kahteen otteeseen – vuosina 1886 ja 1891. Vuonna 1891 Edelfeltit olivat runsaat kolmisen kuukautta Rivieralla, pääasiassa Italian puolella Ospedalettissa.
Edelfeltin poika syntyi vuonna 1888. Erikillä oli heikko terveys. Perhe lähtikin keväällä 1891 Italiaan San Remon ja Bordigheran välissä sijaitsevaan Ospedalettiin, jossa he ilmeisesti asuivat hotellissa mutta Erik oli paikallisen parantolan lääkärin hoidossa. Mukana oli myös lapsenhoitaja.
Ospedaletti on saanut nimensä 1400-luvulla perustetusta sairaalasta. Se on viime aikoina saanut suosiota myös lomakohteena.
Edelfelt kirjoitti äidilleen 1.2.1891 pojan olevan melko toipunut yskästään ja viihtyvän mainiosti. Hän vei vamonsa Ellanin San Remoon, jotta tämä voi teettää siellä matkaulsterin, ”sillä kukaanhan ei täällä kulje turkiskoristeisessa takissa kun lämpötila on 11-15 astetta.”
”Täällä on niin ihana ilma ja heti vieressä ts. San Remossa tai Bordigherassa tai niiden puolivälissä on ihania kohteita maalattaviksi.”
Maaliskuussa lapsi kuitenkin edelleen kuumeili, mutta lääkäri ei määrännyt lääkettä koska oli sitä mieltä että se on pelkkää influenssaa. Vanhemmat olivat huolissaan. Edelfelt kertoi joutuvansa menemään pariksi päiväksi Cannesiin koska odottaa saavansa jonkin taulunsa sinne. Lapsen sairaus sai kaiken näyttämään synkältä ja se oli muuttanut perheen matkasuunnitelmiakin. Edelfelt valittaa ettei Euroopan Paratiisiksi kutsuttu paikka tuntunut paratiisilta, kun ulkona tuuli niin kylmästi ettei tehnyt mieli mennä ulos. Ulkona oli vain 6 astetta lämmintä. ”Kun vain poika paranisi, muulla ei niin olisi väliä. Terveisiä meiltä ja sairaalta pikku Kickiltä mamman kautta, Atte. ”
Kun Edelfelt helmikuussa 1891 vielä ihasteli äidilleen Ospedalettia ja sen ilmanalaa, maaliskuun lopulla mieliala oli muuttunut vihaksi paikkaa kohtaan. Erikin lisäksi myös Ellan oli sairastunut, eivätkä he sen vuoksi päässeet lähtemään Ospedalettista niin nopeasti kuin olisivat halunneet. Lääkäri oli lopulta kieltänyt Edelfeltiltäkin maalaamisen ulkosalla. Onkohan hän siksi kenties sisätiloissa maalannut italialaisesta osteriasta taulun, joka oli Ateneumin näyttelyssä? Ospedalettissa syntyi joka tapauksessa huomattava määrä maalauksia paikallisista aiheista.
Cannesissa 1891
Cannesissakaan sää ei maaliskuussa lopulta suosinut. Sielläkin oli liian tuulista ja pilvistä. Liian viileää. ”Luulen, että todellinen lämpö on puhdas myytti – ja että sitä ehkä on jossain Intiassa tai Keski-Afrikassa. Täällä siitä ei tiedetä mitään. Usein oli Ospedalettissa painostavaa muttei koskaan liian lämmintä”, Edelfelt pohti äidilleen kirjoittamassaan kirjeessä.
Tuona keväänä Edelfelt kävi kaksikin kertaa Cannesissa Ospedalettista käsin. Hän joutui käymään Cannesissa, koska sinne lähetettiin hänen pyytämänsä taulu. Samalla hän tapasi siellä ystäviään. Cannesissa syntyi myös useita Provencen maisemia kuvaavia teoksia, samoin näkymiä Edelfeltin ystävän Mme Boirget’n huvilan parvekkeelta josta näkyi osa kaupungin siluettia, turkoosi välimeri sekä taustalla siintävät vuoret. Joihinkin parvekkeelta avautuviin näkymiin hän maalasi kaiteeseen nojaavan vaimonsa sekä pitkäaikaisen perheystävän Emilia (Lily) von Etterin.
Cannesissa syntyi muun muassa taulu Ikkunastani Cannesissa. Ateneumissa oli esillä taulu, jossa taiteilijan vaimo Ellen viettää ystävättärensä kanssa intiimiä lukutuokiota terassilla Cannesissa. Taidehistorioitsija Maria Catanin mukaan maalaus on täynnä aurinkoa ja meren tuoksua. Vasemmalla näkyy sama rantakatu kuin maalauksessa Ikkunastani Cannesissa, joka kuuluu Tukholman Nationalmuseumin kokoelmaan. Catani olettaa, että Ellania ja Emiliaa esittävä maalaus on toteutettu ateljeessa Pariisissa ja viimeistelty seuraavana vuonna 1892. Liekö kyseessä painovirhe, sillä Ateneumissa teoksen ajankohdaksi oli merkitty 1891. Catanin mukaan Edelfelt ei voinut maalata tähän työhön fantasiamaisemaa, joten hän käytti sen sijaan taustan esikuvana maalausta Ikkunastani Cannesissa. Ehkäpä Ellanilla ei olisi ollut mahdollisuuttakaan olla mallina Cannesissa, sillä Edelfeltin käydessä Cannesissa hän jäi Ospedalettiin sairaan poikansa ja lastenhoitajan kanssa. Edelfelt teki samasta aiheesta myös hieman erilaisen maalauksen, joka tulee vastaan nettihaun kautta.
Huhtikuussa mamma Alexandra sai vihdoin postia, jossa kerrotaan koko perheen olevan Cannesissa ja toukokuun alussa Edelfeltit kävivät vielä Provencen Valescuressa.
Provence 1891
Edelfelt kirjoitti äidilleen olevansa tyytyväinen Provencessa maalaamiinsa maisemiin, joista yksi oli todella hyvä. Jos hän vain onnistuisi myymään sen, se riittäisi kattamaan matkan kulut. Valescuressa Edelfelt kertoi tunteneensa itsensä suomalaiseksi: ”On havupuun tuoksua, heinäkuinen ilma ja hiljaisuus.” Istuessaan maalaamassa aamuseitsemästä iltaseitsemään hän kuuli kun kukko kiekui läheisellä maatilalla ja käki kukkui metsässä. Vain tummansiniset vuoret taustalla muistuttivat ettei hän istunut Saimaan rannalla. Taiteilijaa kiinnosti erityisesti valon kuvaaminen, jota hän tutki myös vuoristomaisemissaan Valescuressa. Hän kirjoitti, että tulisi vielä mielellään joskus Italiaan (paitsi Ospedalettiin) ja Provenceen, joissa viihtyy niin hyvin ja tuntee olevansa vapaa ja onnellinen. Hän suunnittelikin palaavansa Italiaan muutaman vuoden kuluttua ainakin puoleksi vuodeksi.
Cannesista käsin Ellan ja Albert kävivät myös Marseillessa ja Grassessa. Albert kirjoitti äidilleen vievänsä viimeisenä Etelä-Ranskan matkapäivänä Ellanin Marseilleen syömään bouillabaissea. ”Siellä juomme maljan, jäähyväismaljan etelälle. On todellinen sydänsuru jättää tämä rakas maa. Menin tänään kello 6 St Raphaeliin ottaakseni hellät jäähyväiset Välimerestä ja sen punaisista kallioista ja minusta tuntui että aallot näyttivät iloisilta ja surumielisiltä ja sanoivat minulle: ”me tapaamme jälleen”.
Provencessa syntyi monia tauluja, joita ei Ateneumin näyttelyssä ollut, mutta niitä voi löytää esimerkiksi nettihaulla. Tauluista jotkut ovat viime vuosina olleet huutokaupattavina. Joistakin on tehty julisteitakin tai käytetty vaikkapa muistilehtiön kansikuvana. Myös Ateneumissa oli tarjolla monia museokauppatuotteita, joissa oli Edelfeltin maalaus koristeena.
Virginie 1883
Edelfeltin mallia ja rakastajatarta Virginietä esittävä tunnettu taulu oli nähtävänä Ateneumin näyttelyssä. Tämä taulu liittyy välillisesti sikäli Rivieraan, että syksyllä 2019 Virginie vieraili Nizzan suomalaisten kantaravintolassa Mi Casassa monologitaiteilija Marika Sampio-Utriaisen upeasti tulkitsemana. Anna Kortelainen on kirjoittanut Virginiestä kirjankin, joka on julkaistu vuonna 2002.
Edelfeltin elämäkerrasta ilmenee, että perhe muutti Pariisista Suomeen vuonna 1891. Vaikka Edelfelt edelleen matkusti ulkomaille, hän ei enää ilmeisesti vieraillut Rivieralla ainakaan maalausvälineiden kanssa. Kaikki Ateneumin näihin maisemiin liittyvät maalaukset, samoin kuin viime vuosina huutokaupatut Etelä-Ranska –aiheiset Edelfeltin maalaukset näyttivät olevan vuosilta 1886 ja 1891. Edelfelt viihtyi sittemmin ehkä paremmin esimerkiksi Italiassa, jossa kävi kaikkiaan kuusi kertaa. Pariisiakaan hän ei unohtanut. Hän toimi siellä esimerkiksi vuonna 1900 Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljongin komissaarina. Catanin mukaan hän oli myös varsinainen hurmuri, joka viihtyi pariisittarien seurassa. Hän kuulemma oli sanonut 1900-luvun alussa, että kun hän tietää, että Ellanilla ja Erikillä on kaikki mitä he tarvitsevat Helsingissä, hänen itsensä on parasta olla tyttöjensä kanssa Pariisissa.
Lähteet:
Edelfelt-näyttely Ateneumissa 5.5. – 16.9.2023
Catani Maria: Albert Edelfeltin elämäkerta, Gummerus 2004;
Kortelainen Anna: Niin kutsuttu sydämeni Albert Edelfeltin kirjeet äidilleen 1873-1901, Otava 2001;
https://www.sls.fi/fi/tekoaly-muunsi-albert-edelfeltin-kirjeet-helposti-luettavaan-ja-haettavaan-muotoon
https://edelfelt.sls.fi/
https://www.bukowskis.com/fi/auctions/F204/lots/1274495-albert-edelfelt-nakyma-bordigherasta
https://www.bukowskis.com/en/auctions/F183/lots/854516-mountain-view-from-valescure
https://pixels.com/featured/albert-edelfelt-mountain-view-from-valescure-albert-edelfelt.html?product=spiral-notebook
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/mika-ihmeen-kirje-
Lisää kommentti