Matkailija etsii kenties sitä kuuluisaa keskiaikaista linnaa kavutessaan Nizzan vanhasta kaupungista 90 metriin kukkulalle, jonka nimi on ranskaksi ”linnakukkula”, la colline du château.
Linnasta on jäljellä vain rauniot, sillä harva ehkä tietää, että Ranskan aurinkokuningas Ludvig XIV pommitti tuusan nuuskaksi linnoituksen, jota oli rakennettu yli seitsemän vuosisataa!
Ludvig XIV oli joutunut vuonna 1705 konfliktiin Savoijin herttuakuntaa ja siten Nizzaa hallinneen Victor Amadeus II:n kanssa. Vuosina 1701–1714 käydyssä Espanjan perimyssodassa Ranskaa vastassa olivat mm. Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, Preussi, Iso-Britannia ja Savoiji. Lapsettomaksi jäänyt Espanjan kuningas Kaarle II oli luvannut Espanjan perinnön Bourbon-sukuiselle Anjoun herttualle Filipille (Espanjan kuningas Filip V 1700–1746), joka oli Ludvig XIV:n pojanpoika. Muu Eurooppa suhtautui huolestuneesti Ranskan valta-aseman kasvamiseen Euroopassa. Sodan seurauksena ranskalaisesta Filipistä tuli Espanjan kuningas Filip V, mikä oli alku Bourbonien dynastialle Espanjassa.
Vuonna 1705 Ludvig XIV lähetti joukkonsa Nizzaan. Muutaman viikon kuluttua piirityksen alkamisesta Nizza antautui, mutta ylhäällä kukkulalla kaupungin turvana ollut linnake oli pitänyt pintansa. Linnoituksen muuri oli yli kaksi kilometriä pitkä ja kohosi paikoin jopa kahdeksaan metriin. Muurin sisäpuolella oli toinen, useilla torneilla varustettu muuri. Vastatoimina Ludvig XIV teki 4.1.1706 päätöksen: linna hävitettäisiin perinpohjaisesti!
Ensimmäinen muuri oli peräisin jo vuodelta 1002. Päätorni oli rakennettu 1436. Linnoitus oli kestänyt turkkilaisten piirityksen vuonna 1543 sekä Ludvig XIV:n ensimmäisen piirityksen vuonna 1691.
Vuosina 1691–1696 Nizzan kreivikunta oli Ranskan alaisuudessa. Tähän oli päädytty niin sanotun Augsburgin liiton sodan (guerre de la Ligue d’Augsbourg) seurauksena. Sodassa oli kyse usean Euroopan maan liittoumasta Ludvig XIV:n laajentumispyrkimyksiä vastaan. Ludvig XIV oli pyytänyt Amadeusta lähettämään joukkoja Alankomaita ja Milanossa olevia espanjalaisia vastaan. Kreivin kieltäydyttyä Ludvig XIV piiritti Nizzan.
Ludvig XIV toteutti toisen piirityksen siis vuonna 1705. Le Var-joen länsipuolelle oli jo edellisenä syksynä siirtynyt Ranskan joukkoja. Ranskan liikekannallepanosta säikähtäneenä Nizzan kreivikunta antautui huhtikuussa.
Ludvig XIV halusi kuitenkin lisäaikaa Piemonten valloittamiseksi ja siirsi linnoituksen valloitusta. Tilanne oli eriskummallinen, sillä kreivikunta oli ranskalaisten käsissä mutta linnake oli edelleen Savoijin hallinnassa.
Ranskan joukot alkoivat piirittää keskustaa. Marraskuussa Nizza antautui. Linnake kuitenkin piti pintansa, ja Ludvig XIV päätti ottaa järeät keinot käyttöön: hän antoi linnoituksen hävittämisen Berwickin kreivin tehtäväksi. Tämä otti käyttöön muun muassa 113 tykkiä ja mörssäriä. Alkoi ennennäkemätön moukarointi: linnakkeen tuhoaminen aloitettiin 11.11.1705 ja se päättyi 4.1.1706 linnakkeen antautumiseen.
Aurinkokuningas olisi voinut lopettaa siihen. Katkerana siitä, ettei Nizza ollut taipunut vuonna 1691, hän halusi kuitenkin mennä loppuun asti ja antoi määräyksen, että linnoitus oli hävitettävä maan tasalle! Jopa Ludvig XIV:n sotilasinsinööri Vauban yritti hillitä kuninkaan aikeita, sillä hänen mielestään linnake toimisi erinomaisena rajalinnakkeena ja estäisi vihollisten pääsyn Provenceen. Kansalaisille ilmoitettiin purkutöiden aloittamisesta 13.1.1706. Hävittäminen kesti viisi ja puoli kuukautta!
Pöly ja savu syöksivät kaupungin yöhön, ja näkymä oli kuin tulivuoren purkauksen jäljiltä. Linnakkeen lähettyvillä sijainneiden asuinkorttelien asukkaita ei majoitettu muualle, ja kaupunkilaisia nähtiin kaduilla harhailemassa mustan pölyn ja hirmuisen melun täyttämässä kaupungissa.Tornit ja muurit yksi toisensa jälkeen sortuivat, mutta linnakkeen seinät ja osa bastioneista pitivät pintansa aina kesäkuuhun asti.
Hävitys oli lopulta täydellinen, aivan kuin koko linnaketta ei olisi ollut koskaan olemassakaan! Paikalla oli vain valtavia kiviröykkiöitä, jotka säilyivät vuoteen 1830 asti, jolloin paikalle kunnostettiin puutarha vesiputouksineen Sardinia-Piemonten kuninkaan Kaarle Felixin toimesta.
Nizza pysyi Ranskan miehittämänä aina vuoteen 1713, jolloin allekirjoitettiin Espanjan perimyssodan päättänyt Utrechtin sopimus.
Traagisesta historiasta huolimatta Nizzan linnakukkula on suosittu vierailukohde. Ylätasanteella oleva ihastuttava puisto tarjoaa kauniita kaupunki- ja merimaisemia. Lapsille on iso leikkialue ja aikuiset voivat nauttia piknikeväitä lukuisilla penkeillä tai puiston laajalla nurmialueella. Rinteessä olevan vesiputouksen pirskeet viilentävät mukavasti kuumana kesäpäivänä ja alueelta löytyy myös muutama pieni kahvila.
Lähteet:
Nice Matin –lehden liitteeseen Nous nro 95 sisältyvän artikkelin Château de Nice: destruction en 1706 vapaamuotoinen suomennos;
Le Guide Vert Nice, éditions Michelin, 2023;
Petit futé, le guide qui va à l’essentiel, Côte d’Azur, le carnet de voyage, 2021.
Lisää kommentti