Nizzan pohjoisosia ei ole monilla turistinähtävyyksillä siunattu. Kun kaupungista tuli huippusuosittu turistikohde 1800-luvulla, pohjoiset alueet olivat vielä maatalouskäytössä viljelymaana tai oliivitarhoina. Chambrunin puiston jälkeen lähinnä kotiamme olevat merkittävät nähtävyydet löytyvät pääasiassa idästä Cimiezistä, josta löytyvät roomalaiset rauniot ja Matisse-museo.
Mutta jos huushollistamme lähdetään tarpomaan suoraan pohjoiseen, tullaan vajaan parin kilometrin päästä Gairautin vesiputoukselle, Le Cascade de Gairautille. Vielä sata vuotta sitten se oli merkittävä turistinähtävyys, jota matkaoppaat ja lehdistö kehuivat paitsi vesiputouksen myös sievän itävaltalaistyyppisen alppimajan ja poikkeuksellisen hienon panoraamanäköalan takia.
Paikka on yhäkin näkemisen arvoinen. Se hyväksyttiin muutama vuosi sitten historiallisten monumenttien luetteloon. Perusteluina olivat vesiputouksen ohella rakennuksen julkisivu ja kattorakennelmat, alla oleva luola, vesialtaat ja portaat.
Kyseessä on historiallinen muistomerkki sanan varsinaisessa merkityksessä. Se rakennettiin muistoksi siitä, että 1883 valmistui kanava tuomaan Vesubiestä vettä Nizzaan. Mökkiä nimitetään Maison de Gardeksi eli vartijan mökiksi, vaikka oikeasti se on ilmeisesti ollut aina pelkkä koriste. On esitetty arvelu, että vesiputouksen rakentamiseen innoittivat myös tuon ajan muodikkaat vesihoitoja tarjoavat kylpyläkaupungit kuten Baden-Baden.
Belle Époque -kauden romanttista arkkitehtuurinäkemystä edustava mökki seisoo keinotekoisten kivipaasien päällä, jotka muodostavat korkean vesiputouksen. Vesi ryöppyää ylhäältä portaittain suureen, epäsymmetriseen altaaseen. Mökin alla on keinotekoinen luola, jonka sementtiset kaiteet on tehty puun oksien näköisiksi. Tällaiset luolarakennelmat olivat ihan must 1800-luvun hienossa puistosuunnittelussa.
Alkuaikoina Gairautin putouksia tultiin katsomaan paitsi mökin ja maisemien vuoksi myös esimerkkinä modernista vedenkäsittelyteknologiasta. Vesi puhdistui matkalla ja putouksista siihen tuli happea. Vielä tänäkin päivänä putous jatkaa tehtäväänsä veden hapettajana ja kiintoisana nähtävyytenä.
Tunnetuin turisti, joka kävi siellä useammankin kerran, oli eittämättä kuningatar Victoria. Hän joutui Rivieran lumoihin vieraillessaan vuonna 1882 Mentonissa. Siitä pitäen hän palasi Rivieralle eri kohteisiin lähes vuosittain. Vuosina 1895–1899 hän asusti Cimiezissä kuutisen viikkoa kerrallaan. Lähes kahdeksankymppinen kuningatar noudatti päivärutiineja, joihin sisältyi iltapäivisin ajeluita eri puolille Nizzan seutua. Gairautin vesiputous oli lähellä Victorian majapaikkaa hotelli Exelsior Reginaa, joten hänen tuli käytyä Gairautissa useammankin kerran.
Jotkut nizzalaiset ovat viime aikoina valitelleet, että mökki ei ole enää arvoisessaan kunnossa. Kuulemma paikka on roskainen ja koirien jätöksiäkin liikaa. Virallisen muistomerkkistatuksen saanut muistomerkki ansaitsisi paremman kohtelun. Olisi kiva kuulla, jos jollakulla on tämänhetkistä tietoa, onko paikkaa lopultakin siistitty.
Matkailusivusto Tripadvisorista löytyi arvioita Gairautin putouksesta. Enemmistö kommentoijista pitää putousta tutustumisen arvoisena. Suureksi turistimagneetiksi paikasta enää tuskin on – siellä kun ei ole esimerkiksi kahvilaa tai ravintolaa. Tällä hetkellä putouksen luultavasti tuntevatkin paremmin paikalliset kuin turistit. Se on kuulemma suosittu hääkuvien tai ristiäiskuvien ottopaikka. Raikkaan ilman ansiosta se on myös lenkkeilijöiden suosiossa. Sopiva hetki, jolloin paikkaan kannattaa tutustua, voisi olla vaikkapa paahtavan helteinen päivä, jolloin luola ja putous tuntuvat erikoisen raikkailta.
Kerrotaan, että se joka uskaltautuu menemään paikalle öiseen aikaan, voi aistia siellä erityisen vahvan raikkaan veden tuoksun. (Tosin valittajat mainitsivat, että se on nykyisin juuri yöllä nuorison remuamispaikka). Tripadvisorissa vinkataan lisäksi, että sinne kannattaa suunnata pimeään aikaan ihailemaan kaupungin valoja. Ja se on tietysti mitä erinomaisin paikka seurata kaupungissa järjestettäviä ilotulituksia. Myöhään iltapimeällä eivät kuitenkaan bussit kulje, joten kyyti pitää hoitaa muulla tavoin.
Samalla reissulla kannattaa myös vilkaista vastapäisen kirkon, La Chapelle de Gairautin sisälle. Ensimmäiset maininnat kirkosta ovat 1400-luvulta. Kirkossa on Notre Dame de la Merci –pyhimykselle omistettu kappeli, joka on otettu käyttöön 1696. Tuosta vuodesta alkaen gairautilaisten kerrotaan myös juhlineen tätä pyhimystä aina syyskuun 24 päivä. Hän on vainottujen kristittyjen ja vankien suojelija. Kirkko on sen verran merkittävä, että se on ollut kulttuuristen muistomerkkien luettelossa jo vuodesta 1951.
Kirkkomaahan on haudattu joitakin tunnettuja Nizzalaisia, esimerkiksi vanhan nizzalaisen Medecin– suvun jäsenet Alexandre (1852-1911), joka oli asianajaja ja poliitikko, hänen poikansa Jean (1890-1965), myös asianajaja ja merkittävä poliitikko sekä edellisen poika Jacques (1928-1998), hänkin paitsi asianajaja ja merkittävä poliitikko myös korruptiosta syytetty konna.
Jean Medecin oli kahteen otteeseen kaupungin pormestarina, kaikkiaan 33 vuoden ajan. Lisäksi hän oli muissa merkittävissä poliittisissa tehtävissä. Häntä kutsuttiin joskus kaupungin kuninkaaksikin. Juuri hänelle on omistettu kaikkien tuntema Nizzan pääkatu Avenue Jean Medecin. Hänen kuoltuaan 1965, Nizzan pormestarin virkaan astui hänen poikansa Jacques.
Jacques seurasi isänsä jälkiä moninaisissa merkittävissä poliittisissa tehtävissä. Nizzan pormestarina hän oli autoritaarisen ja korruptoituneen johtajan ja toisaalta mukavan ekstrovertin ihmisen maineessa. Hänen merkittäviin poliittisiin tehtäviinsä kuului esimerkiksi matkailuministerin virka vuonna 1976. Mies joutui eroamaan virastaan vuonna 1990 korruptioepäilyjen vuoksi. Hän vältteli vankilaa pakenemalla Uruguaihin 1990, jossa pysyi aina pidätykseensä ja vuonna 1994 tapahtuneeseen luovutukseensa saakka. Vapauduttuaan hän palasi Uruguaihin 1996, jossa pysyi kuolemaansa saakka. Siellä hän elätti itseään uimapuku- ja lautasantennikauppiaana.
Medecin ehti olla pormestarina 25 vuotta ennen kuin joutui eroamaan. Hän käynnisti lukuisia isoja rakennushankkeita, esimerkiksi Modernin taiteen museon, Nice Etoilen, lentokentän laajennuksen ym. Kaikki kaupunkilaiset eivät häntä kuitenkaan hylänneet. Siitä kertoo se, että hänelle omistettiin aukio (Espace Jacques Medecin) Promenade de Paillon –puistossa. Tämä tosin on herättänyt närää joissakin poliittisissa piireissä.
Gairautin putoukselle pääsee näppärästi ja nopeasti myös bussilla 76 Fontaine de Templen aukiolta.
Lähteet:
https://www.tripadvisor.fr/Attraction_Review-g187234-d4104664-Reviews-Cascade_de_Gairaut-Nice_French_Riviera_Cote_d_Azur_Provence_Alpes_Cote_d_Azur.html
https://www.lefigaro.fr/flash-actu/2007/11/12/01011-20071112FILWWW00129-place-jacques-medecin-a-nice.php
https://monumentum.fr/cascade-gairaut-ouvrage-terminal-canal-vesubie-pa06000018.html
Lisää kommentti