Kahdessa edellisessä jutussani mainittuja coromandel-sermejä pääsee ihailemaan myös Nizzan naapurissa, Cap Ferratissa sijaitsevassa iki-ihanassa paronitar Béatrice Ephrussi de Rothschildin (1864–1934) huvilassa, jonka hän rakennutti vuosina 1907-1912.
Tahtonainen
Béatrice oli upporikkaan suvun jäsen. Hänen isänsä, paroni Alphonse de Rothschild (1827-1905) oli pankkiiri, taiteen keräilijä, filantrooppi, kilpahevosten kasvattaja ja viinituottaja. Béatrice (tai Beatrix) naitettiin 19-vuotiaana Odessasta kotoisin olevan pankkiirin ja vanhempiensa ystävän Maurice Ephrussin (1849-1916) kanssa. 15 vuotta vaimoaan vanhempi Mauricekaan ei ollut tyhjätasku. Hänen isällään oli pankkiiriliike Odessassa ja perhe oli myös maailman suurin vehnän myyjä. Maurice perusti veljensä Michelin kanssa pankkiiriliikkeen sivuliikkeen Pariisiin. Veljekset ryhtyivät myös kilpahevosten kasvattajiksi.
Hevosharrastus, pankkiirina toimiminen ja taiteen keräily olivatkin Mauricelle ja Alphonselle yhteisiä asioita.
Pariskunnan häät olivat vuonna 1883 merkittävä seurapiiritapahtuma, joka ylitti uutiskynnyksen Suomessa saakka. Vieraita oli kutsuttu 2500 ja sekin uutisoitiin, millaisia jalokiviä ja muita arvoesineitä morsian sai häälahjaksi.
Timantit ehkä ovat ikuisia, mutta Béatricen avio-onni ei ollut. Peliriippuvainen Maurice velkaantui vuosien saatossa pahoin ja lisäksi tartutti vaimoonsa syfiliksen, joka aiheutti hänelle lapsettomuuden. 21 vuoden kuluttua häistä suomalaiset saivat lukea Hufvudstadsbladetista ”huomiotaherättäneestä erosta” muun muassa seuraavaa: ”Alphonse de Rothschild, joka vävynsä puolesta on maksanut lukemattomia miljoonia pelivelkoja klubeissa ja pörssissä, toivoo, vanha kun on, tekevänsä lopun tästä tilanteesta. Pörssissä tapaus on aiheuttanut kiusallisen vaikutuksen.” Rothschidit haastoivat Mauricen oikeuteen ja sitä kautta Béatrice sai avioeron 1904. Hän piti silti vanhan sukunimensä – herättääkseen vähemmän huomiota. Tuohon aikaan avioerot olivat harvinaisia.
Béatricea esittävistä kuvista katsoo haaveksivan näköinen kaunotar, jonka mieliväri kuulemma oli vaaleanpunainen. Hän jopa pukeutui täysin vaaleanpunaisiin vaatteisiin. Sama väri on huvilassakin vallitseva. Hän sai jo kodin perintönä kiinnostuksen taiteeseen ja sen keräilyyn. Myös matkustelu Euroopassa oli hänelle mieluista. Matkoiltaan hän poimi myös ideoita, joita toteutti huviloissaan.
Béatrice ei kuitenkaan ollut mikään haaveileva haihattelija. Rothshildien arkistosivuilla paljastetaan että Charlotte Béatrice oli autoritaarinen, oikukas ja näkemyksellinen ihminen. Selvästikin hänellä oli ideoita ja luovuutta. Tuore Iconic Rivieran nettisivu väittää hänen joutuneen aina taistelemaan seksismiä vastaan ja olleen jopa feministi(!). Sata vuotta sitten näet ei ollut itsestään selvää, että nainen toimisi rakennuttajana, taiteen keräilijänä tai suunnittelijana.
Pariskunnalla oli kodit Pariisissa, Mauricen omistamassa Château de Reuxissa Calvadosissa ja kaksikin huvilaa Monte Carlossa, jonka pelikasinolla he viihtyivät. Béatricella oli millä pelata, mutta Mauricelle kertyi lopulta pelivelkoja nykyrahassa 30 miljoonan euron edestä. Epäilyttävä pelionnikin joskus suosi. Vuonna 1901 Wiborgsbladet kertoi Mauricen räjäyttäneen pankin Monte Carlon kasinolla, vieläpä kaksi kertaa samana iltana! Tästä kerroin muutama vuosi sitten blogissani: http://kolinaakoromandelista.blogspot.com/2017/08/kasinotaloutta-monte-carlon-tapaan.html
Vaikka ei ollut salaisuus, että Béatricekin viihtyi pelikasinoilla, tätä en olisi uskonut: Tampereen Sanomat paljasti 1927 otsikolla Euroopan pahin pelaajatar, että rouva Ephrussi on Rivieran kasinoiden innokkain peluri. Häneltä kun eivät rahat lopu koskaan, ei tule ongelmia pelipöydässäkään. Uutisessa puhutaan virheellisesti Marthesta. Silti ei jää epäselväksi kuka on kyseessä. Madame Ephrussin kerrotaan omistavan kaksi komeaa linnaa, joista toinen on Cap Ferratissa, toinen Monte Carlossa. Linnoissa on tusinoittain palvelijoita, mutta ”Madame Ephrussi katsoo mukavammaksi asua nizzalaisessa Hotel du Rhinissä, josta on ainoastaan kivenheiton matka kasinolle, niin että hän voi parissa minuutissa joutua makuuhuoneestaan pelipöydän ääreen. Hänen kamarineitonsa odottaa häntä naisten pukuhuoneessa, ja, kun kello lähenee yhdeksää, jolloin iltapuku on jo tarpeellinen, kiiruhtaa hän pukuhuoneeseen ja muuttaa leningin suurimmalla kiireellä. Monesti hänellä on leninki, joka yksinkertaisella järjestelyllä voidaan muuttaa avokauluksiseksi iltaleningiksi. Ja niin pian kuin viimeinen nappi on kiinni, hän kiitää takaisin pelipöydän luo kysellen hengästyneenä: – Kuka voitti viimeisen? Kuinka suuri oli panos? Kuka piti pankkia?”… ”Sill’aikaa ovat hänen linnansa tyhjinä, hänen autonsa ja moottoriveneensä käyttämättöminä, ja kamarineitojen, hiustenlaittajain ja kynsien hoitajain armeijat saavat olla toimettomina vuodesta vuoteen. Hänen aikansa kuluu kokonaan pelisaleissa, joihin hänen elämänsä kaikki intressit ovat keskittyneet.”
Huvila täynnä aarteita
Komea belle-epoquen ajan huvila sijaitsee uskomattoman kauniilla niemellä, josta aukeaa merinäkymä sekä Villefranchen että Beaulieun suuntaan. Huvilan sisätiloissa voi ihastella Béatricen keräämiä taideaarteita ja posliinikokoelmaa. Paronittaren kerrotaan käyneen ahkerasti huutokaupoissa. Niitä hankintoja onkin paljon myös huvilassa. Ilmeisesti hänkin piti coromandel-sermeistä, sillä niitä on huvilassa ainakin kaksi kappaletta. Ne on tuotu 1800-luvulla Pekingistä.
Béatrice pääsi itsellisenä naisena toteuttamaan huvilaunelmiaan saatuaan suuren perinnön isältään ja vapauduttuaan Ephrussista. Hän tiesi mitä tahtoi yksityiskohtia myöten. Suunnitelmia muuteltiin ja säädettiin moneen kertaan. Lukuisista maineikkaista arkkitehdeista hän kelpuutti loputa Jacques-Marcel Auburtinin jota avusti nizzalainen arkkitehti Aaron Messiah. Huvilan rakentaminen alkoi 1907.
Huvilassa on sovellettu monia tyylejä. Pohjoisenpuoleisen julkisivun sisäänkäynti on goottilaistyylinen, sisäportaikko renessanssityylinen. Ensimmäisessä kerroksessa on direktiotyylinen makuuhuone, jonka paneelien maalauksissa kuvataan muun muassa kukkaköynnöksiä ja eksoottisia eläimiä. Samassa kerroksessa on myös sininen makuuhuone, jonka Pompeijin tyylinen panelointi on peräisin 1700-luvun lopulta. Olohuone on Ludvig XV:n tyylinen, ruokasali goottilainen kun taas loput huoneet olivat regency-tyyliset.
Harvinainen posliinikokoelma sisältää arvostetun ranskalaisen valmistajan Vincennesin esineitä. Taidekokoelmaan kuuluu sekä perittyjä että itse hankittuja arvokkaita aarteita kuten Tiepolon maalaus. Huvilassa on myös 1700-luvun antiikkihuonekaluja ja Ludvig XIV:n tilaama matto. Talon yleisilme onkin enemmän museota kuin kotia muistuttava.
Béatricen boudoirissa oli Marie-Antoinettelle kuulunut kirjoituslipasto, jonka äärellä hän kirjoitti. Béatrice oli niin Marie-Antoinetten lumoissa, että hänen kerrotaan viettäneen Marie-Antoinetten tyylistä elämää huvilassaan.
Ehkä tuohon aikakauteen sopivat vähän eksentrisetkin roolileikit. Vuonna 1897 Béatrice emännöi Pariisissa kutsuja, joita ruodittiin Suomessa saakka. Nya Pressen otsikoi: En mottagning hos M:me Ephrussi. En parisisk kulturbild fin de siecle. (Rouva Ephrussin vastaanotto. Pariisilainen kulttuurikuva fin de siecle.) ”Tilaisuuden clou oli yhtä originelli kuin mautonkin, mutta yhtäkaikki tyhmä komedia, jossa esiintyivät toimettomat, aivottomat raha-aristokraatit jotka olivat kiinnostuneita vain urheilusta, pukeutumisesta ja hienosta keittiöstä. Se kertoi jotain ajalle ominaista.”
Artikkelissa ihmetellään kohua herättänyttä taulua, joka oli esillä Champs Elyséesillä avatussa näyttelyssä. Se esitti koirien hääseremoniaa, jossa mopsi oli puettu frakkiin ja käsineisiin. Napinlävessä oli appelsiininkukka. Mopsin sydämen valittu istui vieressä puettuna valkeaan häämekkoon päässään seppele ja huntu. Lehden mukaan Madame Ephrussi oli selvästikin inspiroitunut tuosta taulusta kutsuessaan koiranomistajatuttaviaan oman suosikkipuudelinsa häihin. Morsian Diane oli puettu arvokkain pitsein koristeltuun mekkoon, tyllihuntuun ja appelsiinin-kukkaseppeleeseen. Sulhanen, paroni Alphonsen valkoinen puudeli, kantoi elegantisti mustaa frakkia, jonka ainoa koriste oli punainen nauha napinlävessä. Paikalla oli koko Pariisin high-life hienosti pukeutuneina. Ephrussin hotellin vastaanottosali oli koristeltu kukkasin ja vierailla tuntui olevan hauskaa. Lehti paheksuu: ”Mikään ei ole enää pyhää nykyajan hanttapuleille! Tällaisessa omituisessa seremoniassa viihtyvä seurapiiri on tuhoon tuomittu! Mutta kenties tässä onnettomuus ei ole kovin suuri. Ehkä mademoiselle Dianen häillä onkin yhteiskunnallista merkitystä?”
Ainutlaatuinen puutarha
Huvila on hieno, mutta paikan ainutlaatuisuus piilee ennen kaikkea upeassa sijainnissa korkean harjanteen päällä sekä erikoislaatuisessa puutarhassa. Béatrice ihastui alueeseen vieraillessaan Beaulieu-sur-Merissä miehensä serkun Théodore Reinachin rakennuttamassa Villa Keryloksessa. Niinpä kun 69000 m2:n maapalsta Cap Ferratista tuli myyntiin, hän ei aikaillut vaan teki pikaisesti kaupat jättäen Belgian kuningas Leopold II:n nuolemaan näppejään.
Paronitar oli mieltynyt Italiassa käydessään englantilaisen Harold Peton suunnittelemiin puutarhoihin. Hän kutsuikin puutarhansa suunnittelijaksi Peton ranskalaisen kumppanin, maineikkaan Achille Duchênen. Rakentaminen kesti seitsemän vuotta, sillä maastoa piti ensin muokata räjäyttämällä ja tasoittamalla sekä tuomalla paikalle valtavat määrät maata. Ahkeroimassa oli satoja italialaisia työmiehiä eikä kuluja tai ponnisteluja säästelty.
Puutarha on jaettu yhdeksään teemapuutarhaan: ranskalaiseen, espanjalaiseen, japanilaiseen, firenzeläiseen, eksoottiseen, provencelaiseen, kivipuutarhaan sekä ruusutarhaan ja Sévres-puutarhaan.
Béatrice itse suunnitteli puutarhan ranskalaisen osan. Hän halusi sen tuovan mieleen hänelle mieluisan Île-de-France -laivan, jonka mukaan hän nimesi huvilansakin. Huvilan loggiasta sitä katsellessa saattoi kuvitella olevansa höyrylaivan kannella. Laivatunnelman tehostamiseksi puutarhassa ahertaneiden 30 puutarhurin tuli pukeutua merimiesasuihin ja punatupsuisiin lakkeihin. Alueen keskiössä on Mozartia ajoittain soittava suihkulähde. Huvilan vihkiäisten aikoihin 1912 ranskalainen puutarha oli ainoa valmis osa koko neljän hehtaarin kokoisesta puutarhasta.
Paronittaren istuttamasta italialaisesta puutarhasta on jäljellä vain firenzeläinen puutarha. Sitä koristaa suuri hevosenkengän muotoinen portaikko ja uusklassinen marmorienkeli. Vesihyasintit ja köynnösvehkat kasvavat täällä.
Kaunista espanjalaista puutarhaa leimaa itämainen tunnelma. Siellä on korinttilaisia pylväitä ja holvikaaria sekä vesiallas, joka kulkee tämän puutarhan osan läpi. Kasveina on mm. hulluruohoa, granaattiomenaa, kolibrikukkia, kuusamaa, papyrusta ja peikonlehteä. Kivipuutarhassa on veistoksia ja kappaleita vanhoista rakennuksista ja siellä kasvaa mm. kamferipuuta.
Japanilaisessa puutarhassa on yhdistetty japanilaisia elementtejä – vettä, valkeaa hiekkaa ja haravoituja kuvioita, silta, puupaviljonki, lyhtyjä, altaita ja niissä uiskentelemassa karppeja.
Eksoottisessa puutarhassa kasvaa mehikasveja ja jättimäisiä kaktuksia, agaveja ja anopin istuimia.
Ruusutarhassa on noin sata erilaista ruusua. Yksi niistä on nimetty paronittaren mukaan. Provencelaisessa puutarhassa kasvaa lähialueelta tuotuja provencelaisia kasveja ja sen tuntumassa on puutarha, jossa on Sèvresin posliinikoristeita.
Puutarhan lisäksi Béatricella oli tiluksillaan pieni eläintarha, jossa oli eksoottisia lintuja kuten undulaatteja ja flamingoja, apinoita, antilooppeja, mangusteja ja gaselleita.
Béatrice asui huvilassaan talvisin noin kymmenen vuoden ajan vuodesta 1912 alkaen jakaen aikansa Pariisin, Monacon ja Deauvillen välillä. Hän kuoli keuhkotuberkuloosiin 1934 Davosissa Sveitsissä. Hän testamenttasi huvilansa puutarhoineen sekä 5000 taideteosta Institut de Franceen kuuluvalle Académie des Beaux-Artsille. Hänet on haudattu Pariisin Père Lachaisen hautausmaalle. Maurice asui kuolemaansa saakka Château de Reuxissa, jonka omistus siirtyi hänen jälkeensä Rothschildeille.
Huvilan myöhemmät vaiheet
Toisen maailmansodan jäljiltä huvila oli huonossa kunnossa. Puutarhakin oli jäänyt vuosiksi hoitamatta. Académie des beaux Arts palkkasi Louis Marchandin palauttamaan puutarhan entiseen loistoonsa.
Viime aikoina on ihmetelty, miksi Académie des Beaux-Arts muutti huvilan alkuperäisen nimen Île-de-France nimeksi Ephrussi-Rothschild. Béatricehan oli halunnut miehestä eroon ja rakentanut huvilan vasta eron jälkeen. On arveltu, ettei Ephrussi edes olisi koskaan astunut jalallaan huvilaan. Iconic Rivieran nettisivulla todetaan, että “Béatricen hirveän ex-miehen nimi” huvilan nimessä antaa hänelle epäoikeutetusti ansiota huvilan suhteen. Béatricea, joka oli feministi ja sai taistella seksismiä vastaan koko ikänsä, olisi inhottanut tämä. Iconic Rivieran sivulla vaaditaankin, että Akatemia poistaa Ephrussin huvilan nimestä. Rothschildien arkistosivuilla huvilasta käytetäänkin Béatricen antamaa nimeä.
Académie des Beaux-Arts uskoi huvilan ja sen puutarhojen hoidon Culturespacesille vuonna 1991. Säätio on remontoinut villan sisäosat täysin, samoin puutarhat. Huvila luokiteltiin historialliseksi monumentiksi vuonna 1996. Lisäksi Ranskan kulttuuriministeriö on luokitellut puutarhan yhdeksi Ranskan merkittävimmistä puutarhoista.
Huvila on museona ja se on suosittu matkailukohde. Huvilan kahvilassa voi käydä virkistäytymässä ja museokaupasta löytää mukavia kotiinviemisiä. Siellä järjestetään myös erilaisia tapahtumia ja voipa sitä myös vuokrata omiin tilaisuuksiin.
Sinne pääsee Nizzasta helposti bussilla. https://www.villa-ephrussi.com/en
Rothschildin viinejä
Rothschildin suvun toimintaan on kuulunut pankkitoiminnan lisäksi muun muassa kaivos- ja öljyteollisuuden harjoittamista sekä viinintuotantoa. Rothschildin viinit Château Mouton Rothschild ja Chateau Lafite Rothschild, ovat Beatricen perhettä lähellä, sillä Château Mouton Rothschild oli Beatricen isän serkun omistuksessa.
Hän oli naimisissa Beatricen isän sisaren eli Béatricen tädin kanssa. Beatricen isä ja isän veli taas perivät Château Lafite-Rothschild –viinitilan. Pankkiasiat olivat heille kuitenkin tärkeämpiä ja he kävivät vain satunnaisesti tiluksillaan. Seuraava sukupolvi peri tilan. Molemmat viinimerkit ovat edelleen Rothschildien omistuksessa.
Alkostakin saa näitä viinejä, mutta ei halvalla. Esim. pullo Château Lafite Rothschildia on hinnoiteltu 1151,88 € arvoiseksi.
”Täyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, herukkainen, karhunvatukkainen, kevyen setrinen, mausteinen, tamminen, moniulotteinen, pitkä, elegantti”.
Pullo Château Mouton Rothschild 2017:a maksaa vain 667,92 €
Lähteet:
https://rivierathisweek.com/listing/villa-ephrussi-de-rothschild-ja-sen-puutarhat/
http://www.villa-ephrussi.com/en/home
https://en.wikipedia.org/wiki/Villa_Ephrussi_de_Rothschild
https://www.villa-ephrussi.com/en/exploring-gardens/9-dream-gardens
https://www.iconicriviera.com/villa-ephrussi-de-rothschild-in-cap-ferrat-guide/
https://www.institutdefrance.fr/lepatrimoine/villa-ephrussi-de-rothschild/
http://www.histoireeurope.fr/RechercheLocution.php?Locutions=Maurice+Ephrussi
https://family.rothschildarchive.org/people/83-charlotte-beatrice-beatrice-de-rothschild-1864-1934
https://www.rothschildarchive.org/materials/review_2008_2009_beatrice_ephrussi_1.pdf
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Lue lisää aiheesta:
Samaan aikaan toisaalla…. Vain noin puolen kilometrin päässä linnun tietä La Pausasta, josta kerroin edellisessä blogissani, on huvila, joka on tyyliltään täydellinen vastakohta Coco Chanelin huvilalle, vaikka valmistui samana vuonna. Oli pieni yllätys, kun yhdeksän vuotta sitten käydessäni katsomassa upeaa Eileen Graysta kertovaa näyttelyä Pompidou-keskuksessa, näyttelytekstissä pomppasi silmiin sana ”Coromandel”. Irlantilaissyntyinen arkkitehti ja designer Eileen […]
Rivieralle rakennettiin runsaasti hienoja villoja 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella. Ainakin kolmen merkittävän huvilan taustalla – suunnittelijana tai ideoijana ja omistajana oli nainen. Kaksi oli aikansa huomattavia designereitä, kolmas upporikkaan suvun perillinen. Yhteistä heille oli muun muassa se, että he pitivät coromandel-sermeistä. Tässä tietoa ensimmäisestä huvilasta. Jatkoa seuraa seuraavassa blogissani. La Pausa – Coco Chanelin […]
Opin taas jotain uutta maantieteestä, Ranskan historiasta ja parfyymeistä, kun aloin penkoa taloyhtiömme nimeen Coromandel liittyvää tietoa. Aluksi ihmettelin, olisiko joku ranskalainen sota- tai muu sankari ollut nimeltään Coromandel. Ranskalaisethan mielellään nimeävät paikkoja suurmiestensä ja -naistensa kunniaksi. Naapurini kuitenkin yllättivät kertomalla nimen juontavan Intiasta Coromandelin alueelta, jossa Ranskalla oli siirtomaa-alue. Ranska hallinnoi kaupunkeja Pondichéry, Karaikal […]
Lisää kommentti