Olin kuullut tästä Droite-kadun alkupäässä sijaitsevasta paikasta etukäteen paljon ja hyvää, ennen kuin onnistuimme viimein saamaan pöydän lounasaikaan. Tässä meitä auttoi ranskalainen ystävämme, joka loihti meille pöydän seuraavaksi päiväksi. Normaalisti lounasvaraus pitää tehdä noin viikkoa ennen, illallisvarauksen vaatimaa aikaa en uskalla edes arvailla!
Alun perin ravintolan perusti kaksi naista, äiti ja tytär, mutta nykyään vuodesta 2010 sitä on vetänyt kaksi nuorehkoa miestä, jotka ovat onnistuneet säilyttämään vanhan ravintolan ainutlaatuisen miljöön ja hengen. Salin puolta isännöi nizzalainen Philippe Terranova ja keittiössä uskomattomia herkkuja loihtii pariisilainen Vincent Verneveaux. Itse paikka on pieni, mutta kodikas, seinät oli koristeltu vanhaan tyyliin erilaisilla esineillä ja kylteillä. Ja sali oli tupaten täynnä, totta kai. Lisää asiakkaita olisi ollut tulossa koko ajan, sillä omistaja joutui käännyttämään ovelta lukuisia toiveikkaita asiakkaita.
Alkuruoaksi valitsimme raputerriinin (Terrine d’écrevisses), joka suorastaan suli suussa! Pääruoaksi otimme isännän suosituksesta listan ulkopuolelta kukkoa viinissä (Coq au Vin), joka tuotiin pienessä padassa. Kana oli todella hyvin hautunutta ja mureaa, mutta itse olisin maustanut sen hieman voimakkaammin, taidankin olla hieman maustehifistelijä. Aterian kruunasi jälkiruoka, ranskalainen versio köyhistä ritareista (Terrine de pain perdu aux pommes caramellisées). Tämä karamellisoiduilla omenakuutioilla päällystetty paahtoleivän palanen vei kielen mennessään!
Koko tämä komeus tarjoiltiin reippaassa puolessa tunnissa ja maksoi vain 22 euroa per henki. Lisäksi tuli tietysti viinikarahvi, jonka parissa viivähdimme vielä hetken ruokaamme sulatellen.
Voit varmasti löytää Nizzasta parempaa ruokaa ja enemmän tilaa, suuremmat pöydät, mutta silti: Chez Palmyre muodostaa harmonisen kokonaisuuden, jossa oivallista ranskalaista ruokaa tarjoillaan mutkattoman nopeasti ystävällisesti hymyilevän omistajan toimesta miellyttävässä ympäristössä – ja erittäin “ympäristöystävälliseen” hintaan!
Alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi sinne on niin vaikea päästä…
Anssi Solalan muita ravintolasuosituksia:
Ystävämme Irina Länsiö ja Ismo Hietanen halusivat esitellä meille todella näkemisen arvoisen kohteen, ja niinpä matkasimme Biotiin. Kuljimme vanhassa kaupungissa ihastellen rakennusten värimaailmaa ja saavuimme sitten Restaurant Des Arcades’in (16, Place des Arcades, Biot) eteen. Ymmärsimme heti, mistä ravintola oli saanut nimensä: koko fasadi oli holvikaarten koristelema. Siirryimme sisälle ravintolaan, jossa ystävällinen isäntä (Irinan hyvä […]
Vaimoni oli pienellä naisporukalla tutustumassa vanhaan kaupunkiin ja sen erikoisuuksiin. Oppaana toimi kaikkitietävä, uskomaton muistikone Timo Hakola. Nämä Timon vetämät turneet ovat sen verran suosittuja ja täyteen buukattuja, että tämäkin naisporukka joutui tilaamaan yksityisen kierroksen. Kierros oli edennyt varsin pitkälle, kun tultiin Rue Droiten ja Rue Sainte-Clairen kulmaukseen, ravintola Le Bar Du Coinin eteen. Tällöin […]
Olimme kuulleet paikasta aikaisemmin erittäin myönteisiä kommentteja ja päätimme itse ottaa asiasta selvää. Niinpä suuntasimme ystäviemme kanssa lounaalle Olivieraan. Tämä vanhassa kaupungissa (8 Rue du Collet) sijaitseva välimerellinen ravintola on mielenkiintoinen kombinaatio kasvisruokaa ja oliiviöljykauppaa. Toki sieltä sai myös liharuokaa (itse söin Tartare Mediteranean), mutta paikan lista on selkeästi kasvisruokapainotteinen. Sharmantti isäntä toivotteli meidät tervetulleeksi […]
Tutustu Anssi Solalan muihin hauskoihin havaintoihin tästä >>
Lisää kommentti