330 000 vuosittaista turistia ei voi olla väärässä. Monaco on yksi Ranskan Rivieran suosituimmista turistikohteista. Eikä ihme: Euroopan toiseksi pienimpään valtioon mahtuu kahden neliökilometrin alalle ennätysmäärä glamouria, äveriäisyyttä, prinsessasatuja ja jännitystarinoita. Kaikkea hallinnoi linnastaan käsin ruhtinas Albert II kauniin ruhtinattarensa Charlenen ja söpöjen kaksostensa Jacquesin ja Gabriellan kanssa.
Asukasluvultaan Monaco on Kajaanin luokkaa (37 000 asukasta), mutta pinta-ala on vain kolmannes Suomen pienimmän kaupungin Kauniaisten pinta-alasta. Sen sijaan ruhtinaskunnan miljonääritiheys on maailman huippua.
Kilpa-ajoja jo yli 100 vuotta
Parhaiten Monaco tunnetaan tänä päivänä kilpa-ajojen ansiosta. Nekin, jota eivät autourheilua pahemmin seuraa, tietävät missä järjestetään toukokuussa hohdokkaimmat Formula1 – sarjan kilpa-ajot, eli Monacon Grand Prix.
Meteliä, tungosta ja tunnelmaa kisoissa riittää. Kaikkiaan toukokuisena formulaviikonloppuna Monacossa vierailee yli 200 000 katsojaa.
Vaikka varsinaiset F1-kisat jäisivätkin väliin, jo pelkkien katsomorakennelmien näkeminen säväyttää. L’Humanité-lehden mukaan 24 000:n hengen katsomoita kannattelevan rautaputkiviidakon pystytys aloitetaan noin kuusi viikkoa ennen kisoja. Lisäksi asennetaan 32 kilometrin verran turvakaiteita yms. Kisojen mentyä kaikki puretaan nopeasti haittaamasta monacolaista arkea. Yli tuhat tonnia putkea ja muuta rakennusmateriaalia on liian suuri määrä säilytettäväksi pienessä Monacossa. Ne viedään varastoon la Turbiehin odottamaan seuraavia kisoja.
F1-kisoja on ajettu vuodesta 1929, mutta Monte Carlon ralli on jo 112 vuoden ikäinen. Ensimmäisessä rallissa osallistujia oli vain kaksikymmentäkolme. Ajatuksena oli houkutella varakkaita turisteja Monacoon. Kisa oli luonteeltaan retkeilyajoa. Osallistujat olivat aristokraatteja, jotka nauttivat matkasta takaistuimilla kun varsinaisen ajon suorittivat heidän virkapukuiset kuljettajansa.
Suomalaiset ovat näissä mittelöissä pärjänneet hienosti Timo Mäkisen voitosta vuonna 1965 alkaen. Monte Carlon rallin palkintopallilla on nähty Henri Toivonen, Pauli Toivonen, Timo Salonen, Hannu Mikkola, Rauno Aaltonen, Ari Vatanen, Marcus Grönholm ja Mikko Hirvonen.
On Monacossa vuosittain monia muitakin kansainvälisiä urheilutapahtumia, kuten vaikkapa tenniskilpailut. Samoin kulttuurin alalta on tarjolla vuosittain erilaisia kansainvälisiä mittelöitä ja merkkitapahtumia. Monaco tunnetaan myös korkeatasoisesta oopperastaan ja baletistaan.
Upeita puistoja ja putiikkeja, mielenkiintoisia museoita
Miljonäärien kotikaupungissa on tietenkin tunnettujen huippumuotitalojen putiikkeja, jalokiviliikkeitä ja muita vastaavia, joissa pääsee helposti eroon euroista. On myös ylellisiä hotelleja ja ravintoloita, kuten gourmet-kokkien ylipappi Alain Ducassen luoma ravintola Louis XV. Ducasse itsekin on jo muutaman vuoden ollut Monacon kansalainen.
Mutta kyllä köyhempikin löytää Monacosta mielenkiintoista koettavaa. Kasinon upeita sisätiloja (paitsi kaikkein pyhintä) pääsee ihailemaan vaikkei aikoisi pelatakaan. Kasinon naapurissa kannattaa pistäytyä kahveille Café de Parisin terassille. Kaipa kaupungista saisi halvemmallakin kahvia, mutta täällä hintaan sisältyy mahdollisuus seurata aitiopaikalta Suuren Maailman menoa ja meininkiä. Missäpä muualla näkisi livenä yhtä paljon harvinaisia ja kalliita ajopelejä sekä niiden äveriäitä ja elegantteja omistajia! Hyvällä tuurilla joku koko maailman tuntema superjulkkiskin voi lipua ohi.
Muita suosikkipaikkojani Monacossa ovat eksoottinen puutarha (Jardin Exotique) jonka hienosti hoidetut mehikasvi-istutukset on tehty käsittämättömään paikkaan jyrkälle kalliorinteelle.
Kaupungissa on myös viehättävä japanilainen puutarha ja ruhtinatar Gracelle omistettu ruusupuisto. Merimuseo (Musée océanographique) on tietenkin ihan must. Siellä voi myös virkistäytyä kattoterassiravintolassa merimaisemaa ihaillen.
Autoihmisille suosittelen vierailua ruhtinaan automuseoon (L’Exposition de la Collection de Voitures Anciennes de S.A.S. le Prince de Monaco). Nukeista kiinnostuneen kannattaa piipahtaa nukkemuseossa (Le Musée national des Poupées et des Automates).
Turistin on turvallista liikkua Monacossa. Katukuvassa vilisee enemmän poliiseja kuin missään muualla. Lisäksi kaupunki on ehkä Euroopan siistein. Roskia ei näy. Ihmettelen myös, miten kaupungin puutarhurit onnistuvat löytämään tilaa kukkaistutuksille monesti todella pienissä ja ahtaissa paikoissakin. Ne ovat myös tip top kunnossa. Liikkumista rinteelle rakennetussa kaupungissa helpottavat muutamat hissit.
Ihana Grace
Ruhtinatar Grace on Monacossa jonkinlainen palvottu paikallispyhimys. Hänestä on kauniita muistoja, joita vaalitaan huolella. Yleensä ensimmäiseksi Monacoon tultuaan matkailija vierailee kirkossa, johon ruhtinassuvun jäsenet on haudattu. Gracen jalanjäljissä voi kulkea erityistä kävelyreittiä pitkin (Parcours de la Princesse Grace de Monaco). Se on 5,5 km:n pituinen ja kulkee ruhtinaskunnan halki. Reitin varrella on tauluja, joissa kerrotaan ruhtinattaren elämästä ja merkityksestä Monacolle.
Itse pidän hänelle omistetusta ruusutarhasta (La roseraie Princesse Grace), jossa on 4000 ruusupuskaa ja 180 eri lajiketta. Ruusujen juuressa on plakaatteja, joista selviää, kenen taiteilijan kunniaksi kyseinen lajike on kehitetty ja omistettu.
Vuonna 2014 sai ensi-iltansa ruhtinattaresta kertova, Nicole Kidmanin tähdittämä Grace of Monaco -elokuva. Se ei ollut mikään arvostelumenestys. Lisäksi ruhtinasperhe julisti sen pannaan. Muistaakseni moittivat siitä, että todellisuudessa asiat eivät menneet kuten elokuvassa. Tällaisen taviskatsojan mielestä leffa ei kaikkia haukkuja ansaitsisi. Kidman suoriutuu roolistaan hyvin. Varmasti tapahtumissa on paljon tottakin. Ja Grace esitetään positiivisessa valossa, minkä hän ansaitseekin.
Maailman kalleimmat asunnot
Monacolaiseksi tulijoita on jonoksi asti, eikä ketä tahansa kelpuuteta. Ilmeisesti kaikille halukkaille ei riitä asuntoja, joten uusia rakennetaan. Kun vapaata tonttimaata ei ole, pitää rakentaa ylöspäin.
Vuonna 2015 valmistui 49-kerroksinen Tour Odéon -pilvenpiirtäjä ja se on Monacon korkein rakennus. Sen kattohuoneisto on maailman kallein asunto. Huoneistossa on 3300 neliötä viidessä kerroksessa, ja sen hinta on 320 miljoonaa euroa.
Muidenkin asuntojen hinnat huitelivat myyntiesitteen mukaan 70 000 eurossa ja esimerkiksi jo 22 miljoonalla pääsee käsiksi tilavaan kolmen makkarin luksuslukaaliin.
Luksus on suhteellista. Pohjapiirroksessa asunto vaikuttaa sokkeloiselta monine ovineen ja eteisineen. Plussana voi pitää sitä, että vaikka viidelle ihmiselle tulisi yhtäaikaisesti vessahätä, jokaiselle on oma pönttö. Tosin kolmessa pikkuvessassa ei näy käsienpesulavuaaria. (On muuten tavallinen ilmiö ranskalaisissa uudiskohteissa.)
Kylpyhuoneet (3 kpl) näyttävät pienehköiltä. Niiden seinät ovat marmoria, samoin epäkäytännölliset laatikkomalliset lavuaarit, joita on takuulla hankala pitää puhtaina. I-keittiö näyttää ahtaalta. Mihinkähän asukas laittaa 12 hengen porsliiniastiastonsa ja 50 hengen kristallilasistonsa? Ei ainakaan keittiökaappeihin, joita on niukalti. Muissa tarjolla olevissa asunnoissa saattaa olla paremmat keittiöt.
Eikä kämpässä ole edes saunaa! Isohko tyhjä tila asunnon vieressä lienee ns. kellaritila. Ehkäpä sinne voisi lisätyönä asentaa saunaosaston? Asunnon 94 neliön terassilla olisi kiva vilvoitella saunan jälkeen ja käristää saunalenkkiä pallogrillissä.
Saunan puutetta kompensoi yhtiön kuntosali ja spa. Katolla olevan uima-altaan erottaa köyhemmän kansan bulkkialtaista se, että se on isompi ja pyöreä ja siinä on liukumäki kuten vesipuistoissa.
Vakavana puutteena pitäisin kuitenkin sitä, ettei asuntoon kuulu venepaikkaa, johon voisi jättää huvijahtinsa. Ja ymmärtääkseni sieltä puuttuu helikopterin laskeutumispaikkakin, jollainen on jo ihan basic kunnon ökymestoissa. Oman autopaikan sentään saa, kun pulittaa neljännesmiljoonan lisää.
Epäilen, etteivät 48 000:n euron vuosittaiset vastikemaksut ole erityinen myyntivaltti. Ellei sitten niihin sisälly jostain hanasta tulevaa jäähdytettyä samppanjaa ja kylpyammeeseen lorisevaa lämmintä aasinmaitoa. Tai kenties jonkinlainen osa-aikainen hovimestari on vakiovarusteena.
No, tuskin urakoitsija on ajatellut näin puutteellisia asuntoja kenellekään ykköskodiksi. Asunnot lienevätkin tarkoitetut veropakolaisten tukikohdaksi, jossa voi sen verran pysäköidä, että lasketaan monacolaiseksi. Muita pakolaisia ruhtinaskunta ei taidakaan ottaa vastaan.
Kuin elokuvissa ja romaaneissa
Monaco on innoittanut myös romaanien ja elokuvien tekijöitä. Mikäpä olisikaan otollisempi näyttämö suuren tyylin jalokiviryöstöille tai muille konnankoukuille ja veijaritarinoille.
Ruhtinaskunnan realitykin on usein kuin elokuvista. Tunnetuin ja romanttisin tositarina on ilman muuta se, kun kuvankauniista, Oscar-palkitusta amerikkalaisesta filmitähdestä Grace Kellystä tulee Monacon ruhtinatar ja nykyisen ruhtinas Albertin ja hänen sisartensa äiti.
Monte Carlossa ovat myös seikkailleet niin James Bond kuin Hercule Poirot, Arsene Lupin, takavuosien tv-suosikkisarjan Pyhimys sekä monet muut. Eikä sovi unohtaa kotimaista sankariamme, prinssieversti Pekka Lipposta. Kirjassa Tapahtui Monte Carlossa hän käy kasinolla veljenpoikaansa etsimässä ja samalla koettaa menestyksellisesti onneaan uhkapelissä!
Elisabeth Adlerin Monte Carlon jalokivet -teoksessa päähenkilön pikkukoira kulkee Vuittonin kantolaukussa, Louboutinin kengät kopisevat ja Hermesin käsilaukut heiluvat kun ratkotaan jalokiviryöstöä.
Tosielämä ei ole tuosta kaukana. Jalokiviryöstöjä tapahtuu edelleen ja esimerkiksi muutamia vuosia sitten Monte Carlon Cartierilta vietiin miljoonien arvosta killuttimia. Puoti sijaitsee kasinon naapurissa. Ryöstön käsikirjoitus polveili kuin elokuvissa: poliisia yritettiin ensin harhauttaa polttamalla varastettu auto keskellä tunnelia hieman kauempana. Sen piti viedä huomio ryöstöltä. Temppu ei kuitenkaan onnistunut. Uransa ensi askeleita ottaneet kelmit sössivät homman ja jäivät kiinni, kuten elokuvissakin aina tapahtuu. Saaliskin saatiin kokonaisuudessaan takaisin. Nyt konnat viruvat todennäköisesti jo vankilassa. Happy end.
Muuan legendaarinen 1970-luvun Monte Carlon Cartierin jalokivivaras, amerikkalainen Doris Payne, 86, jäi kiinni Atlantassa tavaratalonäpistelystä. Rouvasta on tehty dokumenttielokuvakin. Hänen työmetodinaan on pukeutua uskottavan tyylikkäästi ja napata nopeasti muina naisina saalis kun sitä hänelle esitellään jalokiviliikkeessä. Hän ei kuulemma ole katunut muuta kuin kiinni jäämisiään. Herttaiseksi mummoksi luonnehdittu Doris on kehunut jatkavansa uraansa niin kauan kuin pystyy.
Muutamia vuosi sitten saatiin päätökseen oikeudenkäynti, jossa syytettynä oli mies, joka kyllästyi odottelemaan upporikkaan monacolaisanoppinsa siirtymistä tuonpuoleiseen ja tilasi tämän palkkamurhan. Tämäkin tarina on kuin suoraan jostain dekkarista. Vain Hercule Poirotin harmaat aivosolut ja selkeä loppuratkaisu puuttuvat. Ehkä tästäkin tragediasta tehdään joskus elokuva.
Toki Monaco esiintyy myös muissa kuin rikoselokuvissa. Sellaisista voi mainita vaikkapa Riemukupla Monte Carlossa, Heartbraker ja teinikomedia Monte Carlo.
Useimmiten Monacoon liittyvien tarinoitten näyttämönä on Monte Carlon upea pelikasino.
Lähteet:
https://www.facebook.com/palaismonaco/
http://www.humanite.fr/node/228566
https://fi.wikipedia.org/wiki/Monte_Carlo_-ralli
http://www.cote.azur.fr/tourisme-la-roseraie-princesse-grace-monaco-2698.htm
https://yle.fi/uutiset/3-9729878
http://www.la-croix.com/France/Il-trois-meurtre-milliardaire-Helene-Pastor-2017-04-28-1300843224
Lisää kommentti