Kaupunginosamme, Nizzan St Maurice, on tavanomainen, tavisten – toimihenkilöiden ja työväestön – asuttama alue. Vielä reilut 100 vuotta sitten näillä tienoilla oli oliivi- ja viinitarhojen ohella muutama suuri tontti hienoine huviloineen ja puutarhoineen. Esimerkiksi omalla tontillamme majaili venäläinen ruhtinas Demidoff ja naapurissa Chambrunin kreivi ja kreivitär.
Joskaan meillä päin ei nyttemmin taida julkkiksia tai raharikkaita näkyä, löytyy lähimaastosta tunnetuille kynäniekoille omistettuja katuja: Baudelaire, Georges Sand, Mistral, Alfred de Musset, Dumas, Guy de Maupassant, Alphonse Daudet, Georges Sand, Chateaubriand… Kortteli tunnetaan nimellä Les Poetes. Jostain syystä yksi katu on kuitenkin omistettu Georges Bizet’lle, vaikka muusikoille on toisaalla oma korttelinsa.
Aivan huushollimme lähellä, Chambrunin puiston naapurissa, on runoilija André Chénierin (1762–1794) mukaan nimetty pikku katu. Sen varrella on tavallinen pieni kerrostalo, vajaat 60 vuotta vanha Villa Caroline. Uskoakseni nimi juontaa Carolina Oterosta (1868–1965).
Carolina, oikealta nimeltään Agustina del Carmen Otero Iglesias tunnetaan paremmin nimellä La Belle Otero. La Belle Epoquen aikaan hän oli kuuluisa estraditaiteilija Pariisissa, kurtisaanien kuningatar, tanssijatar, laulajatar ja näyttelijä, jonka maine oli huipussaan viime vuosisadan alkaessa.
Carolina jos kuka oli todellinen Femme Fatale, kirjaimellisesti. Kookas, korpinmustat hiukset, vartalo kuin tiimalasi, virheetön iho. Silmissä katse, joka sai maailman rikkaimpien ja vaikutusvaltaisimpien miesten päät sekaisin.
Otero oli lähtöisin Espanjasta. Köyhä yksinhuoltajaäiti laittoi tytön piikomaan jo 10-vuotiaana. Tytöllä ei ollut muuta omaisuutta kuin kauneutensa. Tarinat hänen lapsuudestaan vaihtelevat, mutta kerrotaan, että hänet raiskattiin 10-vuotiaana. Ilmeisesti hän meni naimisiin 14-vuotiaana ja erosi 19-vuotiaana.
Monenlaisten kehnojen kumppanien jälkeen hän tutustui vähän kunnollisempaan mieheen, joka auttoi hänet tanssijattaren uran alkuun. Siitä alkoi menestyksekäs tie esiintyvänä taiteilijana. Vuodet 1894–1908 olivat Oteron uran huippuaikaa: hän esiintyi loppuunmyydyille katsomoille Folies Bergères’issä ja l’Olympiassa. Eikä suosio rajoittunut vain Ranskaan. Otero hurmasi yleisönsä myös Madridissa, Milanossa, Berliinissä, Lontoossa ja Yhdysvalloissa. Nykytermein voitaisiin puhua kansainvälisestä huippuartistista.
Hehkeästä sulottaresta tuli monelle ihailijalle pakkomielle. Hänen vuokseen kuusi onnettomasti rakastunutta miestä teki itsemurhan ja lisäksi käytiin lukuisia kaksintaisteluita. Itsemurhien takana saattoi olla sekin, että hurmaantuneet herrat olivat pahasti köyhtyneet törsättyään omaisuutensa jumalattarensa suosiota tavoitellessaan. Otero saattoi kelpuuttaa seuraansa sellaisiakin, jotka eivät olleet varsinaisia komistuksia. Hän oli tokaissut kerran ystävälleen, joka ihmetteli että ihaillulle kaunottarelle kelpasivat rumiluksetkin: ”Kuule, mies, jolla on tili Cartierilla, ei koskaan ole todella ruma.”
La Belle Oteron lumoissa oli myös huomattava määrä Euroopan kuninkaallisia. Hän oli Englannin kuningas Edward VII:n, Saksan Wilhelm II:n, tsaari Nikolai II:n, Espanjan kuningas Alfonso XIII:n, Serbian kuningas Alexander II:n, Monacon ruhtinas Albert I:n, Venäjän suuriruhtinaiden Nikolain ja Pietarin, Belgian kuningas Leopold II:n, Westminsterin herttuan ja jopa Japanin keisarin rakastajatar. Luetteloa voisi jatkaa monilla muilla aatelis- ja bisnesmiehillä, unohtamatta pääministerinäkin toiminutta Artistide Briandia.
Ihailijat antoivat hänelle ’kullattuja vaunuja, linnoja, ämpäreittäin jalokiviä’ ja talon Champs-Elyseesiltä. Muuan amerikkalaismiljonääri tarjosi illallisella ostereita ja kaviaaria. Jokaisen osterin sisällä oli helmi. Oterolle lahjoitetut korut olivat myös erityisiä. Joukossa oli Marie Antoinettelle kuulunut helminauha, keisarinna Eugenielle kuulunut timanttikoru ja kaulakoru, jonka oli omistanut Itävallan keisarinna Sissi. Eräs ihailija lahjoitti hänelle boleron, johon oli ommeltu runsaasti Place Vendomen jalokivikauppiaalta ostettuja arvokkaita jalokiviä. Otero oli jalokiviinsä hyvin mieltynyt ja käytti niitä myös esiintyessään.
Uransa huipulla La Belle Otero oli niin haluttua seuraa, että hänellä oli varaa torjua tarjous 10 000 frangin yöstä. Onneton ehdottelija tappoi itsensä tämän nöyryytyksen vuoksi.
Oteroa pidetään jopa ensimmäisenä ranskalaisena elokuvatähtenä. Hän näet esiintyi vuonna 1898 tehdyssä elokuvassa Valse Brillante noin minuutin ajan. Elokuva sai aikanaan paljon huomiota. Tässä youtubesta löytyvässä videossa näkyy kyseinen kohuelokuva tai ainakin osa siitä. Youtubesta löytyy myös näyte vuodelta 1906 hänen laulutaidostaan.
Tuohon aikaan Oteroa ja hänen tunnetuimpia virkasisariaan seurattiin ja ihailtiin kuin nykyisin Kim Kardashiania. He esiintyivät usein myös postikorteissa. Oterokin sai mukavaa lisätienestiä lukuisista postikorteista joissa poseerasi ja joista tässäkin jutussa on näytettä.
Ei siis ihme, että hän oli parhaina päivinään monimiljonääri, jonka omaisuuden sanotaan olleen nykyrahassa 26 miljoonan euron arvoinen. Palveluskuntaakin oli enimmillään kymmenkunta henkeä, muun muassa keittäjä, pyykkäri, autonkuljettaja ja hovimestari.
La dolce vitassa oli kuitenkin yksi kupru. Carolina oli peliriippuvainen. Hän viihtyi hyvin niin Monte Carlon kuin muillakin kasinolla ja saattoi menettää huikeita summia lyhyessä ajassa.
La Belle Otero aiheisia pelikortteja / Kuvat: © Léopold-Émile Reutlinger
Mutta kaikki muuttuu. Aikakausi, jolloin La Belle Oteron kaltaiset taiteilijat saattoivat olla jumaloituja kuuluisuuksia, näivettyi samaan tahtiin kuin Oteron rikkaudet ja kauneus, eräs hänen elämäänsä perehtynyt kirjoittaja kuvailee sattuvasti.
Otero lopetti uransa 46-vuotiaana, ensimmäisen maailmansodan alkaessa. Hän päätyi asumaan Nizzaan. Aluksi hän vuokrasi komean huvilan Cimiezistä ja osti maaseudulta talon. Sittemmin hän osti vasta valmistuneen huvilan St Mauricen kaupunginosasta. Hän antoi huvilalle nimeksi Villa Carolina. On mahdollista, että huvila on edelleen olemassa, mutta toisen nimisenä. Niin tai näin, naapurissamme oleva pieni kerrostalo Villa Caroline lienee saanut ainakin nimensä, ellei tonttiakin Oteron huvilalta.
Työt lopetettuaan Otero julkaisi 1920-luvulla muistelmansa. Ne edustavat asiantuntijoiden mukaan juuri nytkin niin muodissa olevaa vaihtoehtoista totuutta, eli ovat mielikuvituksen tuotetta.
Lienevätkö muistelmat vaiko tositapahtumat olleet pohjana, kun hänen oikeastikin varsin värikkäästä elämästään tehtiin elokuva La Belle Otero vuonna 1954. Elokuva on musikaali, joka sijoittuu 1900-luvun alun Pariisiin, pääosassa María Félix.
Esiintymiset lopettanut Otero ei osannut mukauttaa rahankäyttöään uuteen elämäntilanteeseensa eikä pahaksi onnekseen pystynyt lopettamaan pelaamistaan. Hän viihtyi entiseen tapaan Rivieran pelikasinoilla, joissa saattoi hävitä suuria summia yhdessä illassa. Hänen kerrotaankin lausahtaneen, että hänellä on elämässään vain kaksi nautintoa. Ensimmäinen on voittaa pelissä ja toinen on siinä häviäminen.
Pikkuhiljaa omaisuus hupeni. Ensin menivät myyntiin korut, sitten hienot huonekalut ja lopulta myös Villa Carolina. Hän oli tehnyt lisäksi huonoja osakesijoituksia ja ajautui velkakierteeseen. Ennen niin varakkaasta lumoojattaresta tuli varaton. Hän muutti asumaan vuonna 1945 Nizzan rautatieaseman lähistölle vaatimattomaan vuokra-asuntoon Hôtel Novelty-nimisessä rakennuksessa. Toisen maailmansodan jälkeen hän pyysi köyhäinapua kaupungiltakin, mutta Nizzan kaupunki ei avustanut kansalaisuudeltaan edelleen espanjalaista madamea. Monte Carlon kasinon omistava Societé des Bains de Mer antoi köyhtyneelle kanta-asiakkaalleen 20 000 frangin avustuksen, mutta se ei pitkälle riittänyt. Vuonna 1954 hän joutui siirtymään entistä pienempään ja vaatimattomampaan yhden huoneen asuntoon samassa rakennuksessa. Huoneessa ei ollut mitään mukavuuksia.
Elämä oli niukkaa, vaikka hän sai kohtuullisen korvauksen vuonna 1954 tehdystä elokuvasta. Nämä varat hän sijoitti hautamonumenttiin ja hautajaiskuluihin. Muutaman vuoden kuluttua hänelle myönnettiin avustusta varattomien taiteilijoiden avustusrahastosta.
La Belle Oteron viimeinen asuintalo Nizzassa, osoitteessa 26, Rue rue d’Angleterre / Kuvat: © Timo Hakola
Hôtel Noveltyn rakennus, jossa Otero asui elämänsä viimeiset 20 vuotta, osoitteessa 26, rue d’Angleterre, on nyttemmin kunnostettu hotelliksi. Nimessä muistetaan kuuluisaa asukasta: Residence Caroline Otero. Rakennuksen seinästä löytyy muistolaatta, jossa sanotaan kaunistelematta: Ici a vécu de 1945 à 1965 Caroline Otero, dite La Belle Otéro, 1868 – 1965 Reine Frivole de la Belle Epoque.
Suomeksi: Täällä asui 1945–1965 Caroline Otero eli La Belle Otero 1868-1965, Belle Epoquen kevytmielinen kuningatar.
Muutamia vuosia sitten samassa korttelissa avattiin myös Oterolta nimensä ja inspiraatiota sisustukseensa saanut viihtyisän oloinen neljän tähden hotelli Villa Otero, osoitteessa 53 Rue Hérold. Hotelli näyttää olevan kohtuuhintainenkin.
La Belle Oterolta nimensä ja inspiraatiota sisustukseensa saanut viihtyisän oloinen neljän tähden hotelli Villa Otero, osoitteessa 53 Rue Hérold. / Kuvat: © Nuutti Kanerva
La Belle Otero eli pitkän elämänsä ilmeisen terveenä ja kuoli sydänkohtaukseen 97-vuotiaana vuonna 1965.
Helsingin Sanomat kirjoitti 20.4.1965:
Euroopan kruunupäiden tuntema kuuluisa kurtisaani, jonka nimen kaikki tunsivat vuosisadan vaihteessa, haudattiin torstaina yksinkertaisessa tilaisuudessa, johon osallistui vain kourallinen surijoita. ”La Belle Otero”, oikealta nimeltään Augustine Puentavalga kuoli Nizzassa 97 vuoden ikäisenä.
Aiheesta on 20.4.2015 kirjoitettu artikkeli, mikä on edelleen luettavissa Helsingin Sanomien verkkosivuilta >>
La Belle Otero haudattiin ensin Caucade hautausmaalle, mutta siirrettiin sitten vaatimattomalle Cimetière Est hautausmaalle.
Lähteet:
https://maggiemcneill.wordpress.com/2012/03/30/la-belle-otero/
https://en.wikipedia.org/wiki/La_Belle_Otero
https://fr.wikipedia.org/wiki/Caroline_Otero
http://halloftheblackdragon.com/reel/hotties-of-history-carolina-la-belle-otero/
https://fromthebygone.wordpress.com/category/la-belle-otero-2/
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/19552/kerronta.pdf?sequence=3
http://ficanas.blog.lemonde.fr/2011/08/21/nice-la-poubelle-de-la-belle-otero/
http://www.fayard.fr/la-veritable-biographie-de-la-belle-otero-et-de-la-belle-epoque-9782213615554
http://hotelcarlton.fr/labelleotero/
http://www.pss-archi.eu/immeubles/FR-06088-41310.html
http://munegu.over-blog.com/article-4256736.html
http://www.villa-otero.com
http://www.pss-archi.eu/immeubles/FR-06088-52834.html
http://data.bnf.fr/12322696/caroline_otero/
https://www.amazon.fr/Souvenirs-intime-belle-Otero-%C3%A9dition/dp/B001BNCZLC
https://www.hs.fi/ihmisia/art-2000002817632.html
Lisää kommentti