Ranskan Riviera kätkee lukemattomia legendoja, mutta harva niistä on yhtä vahvasti sidoksissa muotiin, eleganssiin ja myytteihin kuin Gabrielle Bonheurin elämä. Gabrielle ”Coco” Chanel vietti täällä aikansa kiihkeimpiä ja traagisimpia vuosia – rakasti, menetti, loi ja uudisti. Hänen tarinansa kulkee Roquebrune-Cap-Martinin kivikujilta Välimeren purjehdusretkille ja Nizzan viinitilalle aina Cannesin kukkuloille asti.
Chanel ihaili Rivieran luonnonkauneutta ja huolettoman eleganttia elämäntapaa. Täällä hän loi tyyliä, joka mullisti käsityksen naisen vapaudesta: lyhyet hiukset, raidalliset merimiespaidat, väljät housut ja ikoniset helmikorut. Chanel ei vain suunnitellut vaatteita – hän loi uudenlaisen naiskuvan, modernin ja itsenäisen. Lisäksi Chanel toi muodin maailmaan jotakin aivan uutta, nimittäin rusketuksen. Välimeren purjehdusretkellä hän altistui auringolle, ja hänen päivettynyt ihonsa sai pian huomiota. Yhtäkkiä rusketuksesta tulikin muotia ja aurinko ei enää merkinnyt raskasta työtä ulkona, vaan vapautta ja iloa.
Chanelin ensimmäinen Riviera-putiikki
Vuonna 1914 Gabrielle avasi Monte-Carlon Hermitage-hotellissa liikkeen, jossa myytiin takkeja, turkkeja, neuleita, puseroita, alushameita, pitsiä, alusvaatteita, aurinkovarjoja, laukkuja ja viuhkoja. Vuotta myöhemmin Biarritzissa syntyi hänen ensimmäinen varsinainen muotitalonsa, jossa työskenteli jo 60 ompelijaa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Ranskan Riviera oli nousemassa kansainvälisen seurapiirin leikkikentäksi – ja Chanel ymmärsi ensimmäisten joukossa, että naisille tarvittiin uudenlainen vaatekaappi rantalomille, purjehdusretkille ja tenniskentille. Riviera oli siihen aikaan myös urheilun ja uuden vapaa-ajan kulttuurin näyttämö: Monaco järjesti ensimmäiset naisten olympialaiset vuosina 1921–1923.
Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1926, syntyi Chanelin ehkä kuuluisin luomus – pikkumusta. Musta oli tuohon aikaan ennen kaikkea sotaleskien ja palvelijoiden väri, mutta Chanelin lyhyt ja yksinkertainen leninki mullisti käsityksen siitä: ensimmäistä kertaa mustaa käytettiin tyylin, yksinkertaisuuden ja itsenäisen naisen symbolina. Chanel kiteytti oman näkemyksensä sanoihin: “L’élégance est quand l’intérieur est aussi beau que l’extérieur” – tyylikkyys on sitä, kun sisäinen ja ulkoinen olemus ovat yhtä kauniita.
Kesällä 2025 tähän aikakauteen on voinut tutustua Monacon Villa Palomassa avautuneessa Les Années folles de Coco Chanel -näyttelyssä. Se kokosi yhteen yli 200 teosta: Chanelin alkuperäisiä luomuksia, säkenöivän kokoelman hapsuin ja paljetein koristeltuja juhlamekkoja, aikakauden muotokuvia sekä Picasson, Delaunayn ja Cocteaun kaltaisten mestareiden taidetta. Näyttely vei kävijän suoraan 1920-luvun Riviera-tunnelmaan ja näyttää, kuinka Chanel loi uuden kuvan modernista, vapaasta ja itsenäisestä naisesta.
Chanel N°5 – legenda, joka syntyi Cannesin kukkuloilla
Keväällä 1920 Coco Chanel tapasi Dmitri Romanovin, Venäjän tsaarin suvun jäsenen, jonka seurassa hän päätyi La Boccan kukkuloille lähelle Cannesia. Siellä asui Ernest Beaux – venäläis-ranskalainen parfymisti, joka oli paennut vallankumousta ja jatkoi nyt työtään hajuvesitehtaassa Välimeren valon alla.
Chanel esitti hänelle yksinkertaisen mutta vallankumouksellisen toiveen: luoda parfyymi, joka tuoksuisi naiselle. Beaux valmisti 24 näytettä, joista Coco valitsi numero viiden. Luku ei ollut sattuma – juuri sinä keväänä hän oli esittelemässä viidettä mekkokokoelmaansa toukokuun viidentenä. Chanel uskoi sen tuovan onnea.
Niin syntyi Chanel N°5 – parfyymi, joka mullisti koko hajuvesimaailman. Kerrotaan, että hän testasi tuoksua Cannesissa ovelalla tavalla: suihkautti ilmaan pienen pilven aina, kun elegantti nainen kulki pöydän ohi. Jokainen pysähtyi, kohotti päätään ja nuuhki uteliaana – ja Chanel hymyili, sillä hän tiesi luoneensa jotakin ajatonta. Näin syntyi tuoksu, josta tuli Chanelin myytin sielu – näkymätön asuste, joka on säilynyt yli vuosisadan.
La Pausa – Chanelin välimerellinen unelmakoti Roquebrune-Cap-Martinissa
Vuonna 1924 Coco tapasi Monte Carlossa Westministerin herttuan Hugh Grosvenorin, jota pidettiin Englannin rikkaimpana miehenä. Coco pyysi häntä hankkimaan tilan “meren ja taivaan väliltä” ja rakennutti Roquebrune-Cap-Martinin rinteelle itselleen aurinkoisen turvapaikan kiireisen Pariisin vastapainoksi. Villa La Pausa oli hänen ”rakas toinen kotinsa”, ja sen arkkitehtuuri – portaikko ja kappeli mukaan lukien – sai inspiraationsa Aubazinen luostarista, jossa Chanel vietti nuoruutensa äidinsä kuoleman jälkeen.
Huvilasta tuli pian taiteilijoiden ja kirjailijoiden kohtaamispaikka. Salvador Dalí, Jean Cocteau, Pablo Picasso ja monet muut löysivät tiensä La Pausan saleihin ja terasseille, joissa päivät venyivät öiksi ja ajatukset lennähtivät yli arjen.
Vuonna 1935 Chanelin rakastaja, graafikko Paul Iribe, sai sydänkohtauksen villan tenniskentällä Gabriellen silmien edessä. Vain 52-vuotiaana menehtynyt Iribe jätti tyhjiön, joka varjosti Chanelin elämää pitkään. La Pausassa vietetyt hetket harvenivat, ja lopulta hän myi huvilan vuonna 1953 Emery Revesille.
Talo säilyi Revesin suvulla vuoteen 2007, jonka jälkeen se oli pitkään myynnissä 40 miljoonalla eurolla. Ostajia ei löytynyt ja kartanon kohtalosta kannettiin huolta, sillä se alkoi olla kunnostuksen tarpeessa.
Vuonna 2015 Chanelin muotitalo osti La Pausan ja liitti sen CHANEL Heritage Sites -ohjelmaan, jonka tavoitteena on ylläpitää Mademoiselle Chanelin elämän kannalta merkittäviä paikkoja. Kesällä 2025 huvila avasi vihdoin ovensa viiden vuoden restauroinnin jälkeen. Entisöinti uskottiin arkkitehti Peter Marinolle, joka loi vanhojen valokuvien avulla uudelleen huvilan alkuperäisen ilmeen aina Chanelin sänkyä myöten. Suuri osa huonekaluista on alkuperäisiä, osa hankittu huutokaupoista. Syyskuussa 2025 julkaistaan Marinon koostama taidekirja, johon pitkäaikainen entisöintiprosessi on dokumentoitu.
Lokakuusta 2025 alkaen La Pausa jatkaa Chanelin perintöä luovuuden näyttämönä – ei museona tai hotellina, vaan yksityisenä residenssinä, johon kutsutaan taiteilijoita, kirjailijoita ja suunnittelijoita, aivan kuten hän itse aikanaan teki.
Château de Crémat – syntyikö viinitilan vaakunasta Chanelin ikoninen logo?
Vaikka La Pausa on noussut takaisin entiseen loistoonsa, se ei ole avoinna yleisölle. Sen sijaan Chanelin sisustustyyliin pääsee tutustumaan ajanvarauksella Nizzan kukkuloilla kohoavassa Château de Crémat -linnassa.
Satulinnalta vaikuttava kartano rakennettiin vuonna 1906, ja 1920-luvulla se nousi loisteliaiden juhliensa ansiosta Rivieran seurapiirien keskukseksi. Vieraisiin lukeutui usein myös Gabrielle Chanel. Erään illallisen aikana hänen kerrotaan kiinnittäneen huomionsa linnan lasimaalauksissa toistuviin vaakunakuviin. Kaksi toisiinsa kietoutuvaa vastakkaista C-kirjainta (”Château” & ”Crémat”) ihastuttivat nuorta muodinluojaa niin, että tämä kysyi linnan emännältä, saisiko hän luvan kopioida vaakunakuvion omaan tuotemerkkiinsä. Niistä kuulemma syntyi ikoninen tunnus, joka koristaa yhä Chanelin laukkuja, hajuvesiä ja muotiluomuksia.
Nykyinen omistaja Thomas Derichebourg päätti ottaa legendasta kaiken irti. Kun hän kuuli, että Pariisin legendaarinen Ritz-hotelli, jossa Chanel asui loppuelämänsä, peruskorjataan kokonaan, hän osti kaikki Cocolle kuuluneet esineet. Huonekalut on nyt sijoitettu linnan saleihin, ja Château de Crémat’ssa voi nähdä muun muassa keltaisen sängyn, jossa Chanel nukkui, hänen vaa’ansa kylpyhuoneessa sekä nojatuolin, jossa hänen lemmikkikissansa lepäili.
Château de Crémat sijaitsee Nizzan ainoalla Belletin AOC-viinialueella, jonka mineraalinen maaperä ja merituulten viilentämä ilmasto luovat ihanteelliset olosuhteet viininviljelylle. Rypälelajikkeet kuten Rolle ja Folle Noire tuottavat tyylikkäitä, raikkaita viinejä, joita voi maistella kierroksen päätteeksi linnan tunnelmallisella terassilla.
Kun kulkee Rivieran kivikylissä, viinitilojen terasseilla ja Välimeren rantakaduilla, on helppo kuvitella, miten Coco Chanel näki tämän maiseman: paikkana, jossa saattoi olla vapaa, hengittää syvemmin ja elää rohkeammin. Näistä kiehtovista tarinoista on saanut alkunsa Riviera This Weekin uniikit päiväretket. Ne avaa Chanelin aikakauden eläväksi kokemukseksi – pienessä ryhmässä, tarinoiden ja tunnelmien kautta.
Katso alta seuraavat toteutukset:
Lähteet:
Les Années folles de Coco Chanel – NMNM – Nouveau Musée National de Monaco
Coco Chanel – Wikipedia
https://www.rivieraedition.com/gabrielle-chanel-riviera-villa-la-pausa-reopens/
Gabrielle Chanel’s Idyllic Villa on the French Riviera Has Been Restored to Exactly the Way She Left It. Vogue Took A Look Inside | Vogue
Gabrielle Chanel, the founder of CHANEL | CHANEL
https://www.chanel.com/rs/about-chanel/la-pausa/
https://avenuemontaigneguide.com/chanel-redonne-vie-a-la-pausa-sa-villa-artistique-sur-la-cote-dazur/
Inside Coco Chanel’s Escape on the French Riviera | Vanity Fair
Täällä syntyi Coco Chanelin ikoninen symboli – Ikkunapaikka
Notre Histoire – Chateau de Cremat
Nice Matin –lehden liitteen ”Nous” nro 88 (2020) artikkeli (kirjoittanut André Peyrègne).
seija vannula
27.08.2025 at 14:43Oi kuinka mielenkiintoinen kirjoitus Madame Cabriellesta!
Runsaassa tietopaketista löytyi paljon uutta asiaa, mitä en vielä hänestä tiennyt. Merci!
Jeanne Ihander
27.08.2025 at 16:03Seija, kiitos kauniista sanoistasi! Chanelin tarina on todella kiehtova – ja mitä enemmän siihen syventyy, sitä enemmän yksityiskohtia löytyy. On ilo kuulla, että artikkelista välittyi jotakin uutta!
Lisää kommentti